Olemme saaneet nauttia kauniista talvesta kolme kuukautta, upea valkoinen metsä ja lämpötilakin tosi mukava. Vana on yhä valloittava ja vauhdikas. Prikka on kovasti vanhentunut loppuvuonna, vauhti on hidastunut ja yhä harvemmin haluaa säntäillä nuoremman vauhdissa, ruoka ei meinaa maittaa. Tähän asti Vana on ollut tosi hidas syöjä ja jättää usein osan syömättä, nyt ovat osat vaihtuneet. Sian korvat ovat olleet Prikan herkkua aina ja nekään ei maistu.
7-kuukautinen koipeliini on 50 senttinen ja 15-kiloinen, kertaakaan ei ole näyttänyt palelevansa ja ah, miten helppo turkki, pois pysyy niin risut, männynkävyt kuin lumipallotkin! Malttia voisi olla hiukan enemmän mutta sitä toivottavasti kertyy iän mukana. Vähän ollaan tehty luoksaria, paikkista ja jopa noutoakin melkein kokonaisina liikkeinä. Tämä päivitys lähtee eetteriin klo 23 ja iloisena ja onnellisena saan huomata, ettei Vana näytä reagoivan paukkeeseen (tässä meidän mäellä on kuulunut sarjapaukutusta jo viisi tuntia - tauotta. Toivottavasti näin jatkossakin. Tämä oli ensimmäinen vuoden vaihde, että annoin Prikalle rauhoittavaa lääkettä, ettei Prikan tarvitsisi hermostuneena läähättää koko iltaa. Sekä Jinga ja Prikka olivat vuosikausia täysin laukaisuvarmoja, eikä mitkään jyrinät heitä huolestuttaneet. Viimeiset vuodet tilanne pahani kummankin osalta, Jinga varsinkin oli selvästi hädissään. Nyt halusin varmistaa, ettei Vana ala tutista Prikkaa matkimalla.
Vanan vauhtia tänään metsälenkillä: pudotetun nouto
Välipäivien metsälenkillä.
Tapaninpäivän ilta-auringossa
"Muutama" pallon nouto jouluaattona Säynätsalossa:
Jouluaaton tontut kotimetsssä
Ollaan tavattu pieniä pentuja ja isoja pentuja, tässä naapurin koiria joulun alusviikolla.
Ilta-aurinko välkkyy Roninmäellä kuin joulukuusen valot, kun on metsää välissä. Kun puusto käy harvemmaksi niin näkyy kaistale oranssia taivasta, varsinaista auringonlaskua ei meidän metsissä pääse ihailemaan.
Jos tälle olisi saanut värjättyä nenän mustaksi, niin olisi ollut niin Hessu Hopo.
Joulukuun 17 päivän lenkiltä palatessamme saimme ihailla helmiäispilviä:
Vana joulukuun alkupuolen lumitaustoilla.
Vana ja Prikka keskellä lumen paljoutta joulukuun alussa.
Naapuriston jouluvaloa
Taas Roninmäellä auringon laskiessa
Joulukuun toisena päivänä oli upeat halot ihailtavissa kotimäellä koko iltapäivän.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti