Ympyrää koirien kanssa ja metsässä

 Jonkin aikaa sitten huomasin, että olin kirjoitellut Prikan tokoiluista pääsiäislomalla, nyt Vana on saman ikäinen kuin Prikka tuolloin 6,5 kk, pakkohan näitä pentuja on verrata. Prikkaa ja Jingaa kuvailin kuin päivä ja yö syksyllä 2016. Sama pätee nyt Prikkaan ja Vanaan. Vana on vauhdikas ja Prikka sama vanha pikkuvanha kuin aina, tosin ei enää nuori, ilmeisesti nyt jonkinlaista juoksun jälkeistä masistelua alkaa näkyä meidän dieselkoirassa. Prikan kanssa saimme paneutua vauhdin rakentamiseen ja kiinnostukseen kuolleeseen leluun. Vanan on kuin Jinga, vauhtia ja intoa piisaa ihan omasta takaa ja vauhti taitaa olla se mukavin juttu ja sitä joutunee ennemminkin jarrutteleen.

Vana on taas koirista se, joka käyttää silmää eniten ja se luo omat haasteensa. Kiila käytti silmää jonkin verran mutta Jingalla ja Prikalla ei näitä "haasteita" ollut. Vana 12-viikkoisena näytti miten silmää käytetään autoihin. Silloin piti ottaa kaduilla kävely ohjelmistoon ihan eri tavalla kuin ennen. Jos päivittäisiin kävelyihin sisältyy kortteli tai kaksi hiljaisilla kaduilla kävelyä, niin siinä ei kovasti altistu ohi ajaville autoille. Kolme-kuukautisen Vanan käytöksen takia lisäsimme katukävelyjen määrää ihan harkitusti. Nyt pidempään aikomus autojen jahtaamiseen on muisto vain.

Koirilla on taas joulukuussa temputusta tiedossa, kun ihana ihailija toi heille taas joulukalenterit. Temppuinto on tietenkin yhtä suuri kummallakin.

Vana ja Prikka ovat tosi mukavasti lasten kanssa, haluavat samoille matoille ja osaavat lähestyä nätisti. Hyvä, kun on perusluottamus olemassa, Jingan kanssa saimme olla varuillamme sisätiloissa.

Prikalla on toista kertaa elämässään juoksun jälkeistä hormoonitoimintaa, karvat lähti ja ei oikein juostakaan jaksa. Syyskuussa Vanan ja Prikan vauhti oli tasaväkistä. Nyt vetaraani-ikäinen saa tasoitusta, silti ei pääse ekana maaliin.

Prikka jää aina odotuskannalle, kun leluja heitellään, ei kykene noutamaan mitään, jos toinen koiramme on samoissa karkeloissa.

Noutokapulan nouto aloitettiin joulukuussa, videolla ekoja kertoja noutoa tokoliikkeenä.

Pari päivää myöhemmin käytiin Jattilassa ja tehtiin kiertämistä. Tällä videolla näkyy ohjaajan huitominen. Toisessa videossani osasin olla huitomatta mutta Vana-tähti jää valitettavasti osittain taakseni. Edellisellä kerralla Jattilassa tein ensimmöistä kertaa alustalle lähetyksiä ruutuun ja ne toimi hyvin ja Vana juoksi suoraan ruutuun. Tällä kertaa meillä ei ollut omaa targettisa mukana niin ruudun löytäminen olikin yllättävän vaikeata. Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten ahkerasti targettia ja leluista luopumista.

Tämä koira on varsinainen puutarhuri, poluilla kulkiessa napsahtaa risu katki nopeasti.

Ympyrää metsässä:

Jostain kumman syystä joudun helposti eksyksiin tutuissakin metsissä. Niin kauan kuin pysyn poluilla, niin ei mitään hätää. Mutta turhan usein, kun päätän oikaista metsän halki haluamallani toiselle polulle, niin köpelösti käy. Nytkin kuukauden sisällä  olen joutunut hukkaan kahdesti. Olen täydellinen esimerkki eksyksissä olevasta  ympyrän kulkijasta. Joka ikinen kerta olen mielestäni kulkenut haluamaani suuntaan polulle x. Olen tunnistanut maaston, kun olen jo suht lähellä oikaisemisen lähtöpistettä. Alla kuvia tämän viikon metsästä, kun jäin "eksymiseni" jälkeen hetkeksi puun rungolle makaamaan raahustettuani syvässä lumessa ja kiivetessä mäkiä ylös!