Mekö kaksi marjaa? No, joskus jotenkin, enimmäkseen kuitenkin kuin päivä ja yö. Jinga on sama dynamiittipakkaus ja ferrari kuin aina ennenkin. Pehmommaksi on tullut suhteessa ihmisiin, enemmän mielistelee kuin nuorempana. Saattaa epäilyttävien koirien ja ihmisten suhteen olla epäluuloinen, kun olemme ohittaneet "kohteen", niin todennäköisesti kääntyy taaksepäin ja kovasti on menossa häntä liehuen moikkaamaan. Pöh! Niin, ja vieläkin on sukua Asterixin kyläpäällikölle, helposti meinaa taivas pudota niskaan, kannattaa varautua moiseen, jos lähistöllä kolisee.
Prikka on sama pikkuvanha tapaus kuin pentuna. Sillä ei ole kiirettä minnekään, jos mitään ei tapahdu, niin kannattaa pistää pötkölleen ja säästää voimia tosi tarpeeseen. Prikkaa ei vieraat ihmiset kiinnosta, mikä on ihan positiivinen juttu. Saattaa käydä tervehtimässä tervehtijää muttei sen enempiä tee tuttavuutta.
Kumpikin tykkää täysillä tehdä töitä, silmät loistaa, kun hommiin pääsee. Jingan asemointi nuorempana oli täsmälleen sama kuin Prikalla nykyään. Prikka jättäytyy Jingan taakse vastapäätä minua. Vieläkään ei pysty olemaan lelussa kiinni, jos Jingalla on oma lelu, Jingalla se vaihe meni ohi muutamassa kuukaudessa. Jos haluan Prikkaa lelulla palkita, niin Jingan pitää olla hieman kauempana. Jinga häslää ihan yhtä paljon kuin nuorempana, pitäisi vaan huomata se sählääminen paremmin ja reagoida, mutta se ei vaan ole niin helppoa. Prikkakin yrittää ajoittain hosua mutta onneksi jää helpommin kiinni noissa yrityksissään ja siltä on huomattavasti helpompi vaatia tasaisuutta. Toisaalta Prikka mielellään juoksentelee kohteeseen ja sen vauhtiin pitää ajoittain panostaa, mihin ei ikinä tarvitse tuon vanhemman neidin kanssa puuttua. Jinga rakastaa kaikkia vauhtijuttuja, Prikan bravuuri just nyt on tarkkuusetsintä.
Vaikka ovat kovin erilaisia, niin on se vaan kiva yhdessä talsia peltojen laidoilla ja metsiköissä. Polkujen porteista Jinga yleensä selviää toiselle puolelle alle aikayksikön, alta, päältä tai välistä pujahtaa vauhdilla. Prikka useimmiten malttaa odottaa, että portti avataan. Nyt on kovasti oravia pihalla ja pensaissa, hienosti tuo kovasti suomalaista pystykorvaa muistuttava koira niitä seisoo, kun on ensin ne ylös jahdannut. Onneksi oravat olleet ainoa "riista" minkä perään meillä lähdetään. Hienoa, kun näillä erilaisilla marjoilla on toisistaan seuraa ja välillä pistävät yhdessä juoksuksi.
Hyvää syksyä kaikille! Täällä nautitaan vielä aikamoisesta väriloistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti