tiistai 1. marraskuuta 2016

Paimennuskisoissa



Viime viikonloppuna suuntasimme taas Suffolkiin, missä alueemme, East Anglian Sheepdog Society järjesti championship tasoisen kilpailun Ipswichin länsipuolella. 15 koirakkoa ympäri Englantia oli tullut kilpailemaan voitosta. Edellisenä päivänä sama seura järjesti seurojen väliset kokeet ja siellä olisi nähnyt aloittelevia koiria mutta nyt paikalla oli vain ansioituneet koirat. Taas ilma suosi kilpailijoita ja katsojia. Kokeen järjestäjä kuin myös kilpailijat olivat tosi ystävällisiä ja kertoivat tällaisille ummikoille, mitä kokeessa tapahtuu. 

Ensin ohjaaja lähetti koiran hakemaan kymmenen lampaan katrasta, lampaat juuri ja juuri näkyivät. Kun koira oli hakenut ja kuljettanut lampaat kahden portin läpi, niin koiran piti hyljätä lampaat ohjaajan käskystä ja lähteä hakemaan vielä kauempaa aivan näkymättömistä toista samankokoista laumaa. Nuorimmat koirat eivät aina tähän kyenneet ja silloin ohjaaja saattoi poistua paalulta auttamaan koiraansa, jolloin suoritus hylkääntyi (got retaired) mutta ohjaaja sai koiransa hakemaan lampaat pienellä avustuksella. Jollain taas nuori koira alkoi sen verran kuumumaan, että ohjaaja katsoi paremmaksi keskeyttää kilpailun.



Kun "uusi" ja "vanha" lauma solivat koossa piti koiran kuljettaa ne jakorinkiin, niin läheltä paalua  (valkoinen keppi ala- ja yläkuvassa) kuin mahdollista. Kun ensimmäinen lampaista ehti rinkiin, ohjaaja sai poistua lähetyspaalulta. Tämän  jälkeen olikin jännittävä ja aikaa vievin osuus, miten koira ja ohjaaja saivat viisi merkittyä lammasta erikseen muusta laumasta. Monta kertaa ehti jo olla melkein valmista, kunnes joku lampaista sooloili. Kun lampaat saatiin selvästi erilleen, ja pysymään erillään, niin aitaukseen saattaminen olikin yleensä nopea toimenpide. 



Kovasti oli erilaisia koirakoita, muutamaa ihailin kovasti. Upeata, hiljaista ja eleetöntä yhteistyötä, oli kyllä hieno seurata. Siinä osasi ohjaaja lukea koiraansa ja lampaita kuin myös koira ohjaajaansa ja lampaita. Yhteistyö huokui suorituksesta. Kerrassaan hienoa nähdä koiria työssään, siihen mihin ovat syntyneet. Kyllä pellolla ääntäkin käytettiin, ei ollut lainkaan helppoa yhteyden ylläpito eikä lampaatkaan (mules) olleet helpoimmasta päästä, antoivat kunnon vastustusta. 

Sorry, jos jutun sanasto vähän poikkeaa oikeasta, ummikko kun on asialla eikä paimennuksen saloihin perehtynyt.

Aamupäivän valo oli haastaava mutta kovin kaunis:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti