Olinpa iloinen viime viikolla kuultuani, että vihdoin saatiin peruutuspaikka kuukausittaiseen maanantain koulutukseen. Viiden vuoden takainen agilityn kautta tuttu on perustanut uuden koirakoulun Cambridgeen. Suurin osa ryhmistä on kotikoirakoulutusta ja muita lajeja. Syksystä ovat kuitenkin saaneet Jo Hillin puolentoista tunnin ajomatkan päästä kouluttamaan tavoitteellisesti treenaavaa kymmenen koirakon ryhmää. Maanantain koulutukset ovat Cambridgen pohjoispuolella Elyssä 30 km meiltä, aamuruuhkien takia matka kesti kuitenkin kolme varttia. Oltiin kyllä ihan ruosteessa ja kovasti oli tarvetta päästä tekemään hommia valvovien ja osaavien silmien alla.
Olin orientoitunut maneesiin mutta olimmekin pienessä lämmitettävässä hallissa, jossa oli siistit muovimatot. Ei siellä mitään EVL-liikkeitä olisi mahtunut tekemään mutta muuten sinne hyvin mahduimme. Päivä alkoi 9:30 aamukahveilla, herkkuja olivat kaikki tuoneet pöydän täyteen ja syöpöttely ja kahvin/teen ja kaakaon juominen jatkui kaiken päivää. Lähtiessäni neljältä oli kaksi koiraa vielä treenaamatta. Osallistujat olivat kaikki aika aloittelevassa vaiheessa mutta kovasti olivat kiinnostuneita treenaamaan pidemmälle tähdäten. Mukana oli bernhartilaisia, isoja villakoiria, leonbergi, bokseri, labradoodeli, vizla ja pari muutakin bortsua kuin Prikka.
Aamulla katsottiin noutoa ja perusasentoa. Halusin, että Jo katsoo kumpi nouto sopii Prikalle paremmin, suoraan sivulle tulo vai tulemalle ensin eteen. Jon mielestä voin tehdä kummalla tavalla vaan. Ongelmana, pieni mälvääminen, lähelle tullessa tuli esiin molemmilla tavoilla. Jon mielestä oikea paikka ei ollut kristallin kirkas Prikalle ja siksi se reagoi mälväämällä. Nyt pitää keskittyä oikean paikan opettamiseen, eikä noutoon. Koiralle pitää luoda suuri intohimo tulla oikealle paikalle, sen jälkeen kaikki on helppoa. En ollut ainoa, joka treenasi tuolilla jalat ristissä. Prikka ei saanut tuoda kalikkaa ennen kuin pito oli kaunis ja rauhallinen. Tämän jälkeen sai suoristaa jalat ja päästää koira luovutuspaikalle. Luovutuksen lisäksi katsottiin toki perusasentoa.
Iltapäivällä jatkettiin perusasennon paikasta ja katsottiin kärsiikö kontakti pitkässä seuraamisessa. Kärsihän se, niin kuin oli ollut huomannutkin. Tehtiin ehkä liian pitkään lyhyitä pätkiä ja koiraa auttaen, kun kilpailimme. Viime kuukauden aikana seuraaminen jäi muiden liikkeiden jalkoihin. Tokihan oli kiva treenata taas omia suomalaisia vauhtiliikkeitä, jotka jäi hieman vähemmälle enkkukisoissa käydessämme. Pitää siis palata takaisin perusasioihin. Kiva oli treenata seurassa. On kyllä superia palata Suomeen omien treenikaverien luokse ja päästä tekemään meidän omia ihania monipuolisia liikkeitä osaavien silmien alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti