Vana on samalla lailla sosiaalinen niin ihmisten kuin koirien suhteen kuin Kiila, vieläkin tulee pissit, kun nähdään hieman tuntemattomampia koiria, oli koko mikä tahansa ja uusien ihanien ihmisten kanssa voi käydä samoin, kun mataa ihmisten jaloissa tervehtien. Ei me ihan kaikkia tervehditä mutta välillä pitää tuota koiraonnea jakaa vastaantulijoillekin.
Vana tuli hyvin samanlaiseen koiratilanteeseen kuin isotätipuolensa Kiila, 9-vuotiaan koiran kaveriksi. Kiilan kaverina meillä oli odottamassa Minz-collie, joka selvästi kaipasi kaveria, kun oli jäänyt ainoaksi koiraksi saman vuoden kesällä, kun sekä sitä vanhempi, että nuorempi koira kuolivat muutaman viikon välein. Prikka taas on niin itsellinen, että olisi kyllä hyvin pärjännyt itsekseen. Onneksi Prikkakin hyväksyi uuden kaverin ja on ollut erinomainen roolimalli pennulle.
Luonteeltaan Vana ja Prikka ovat kuin yö päivä, Prikka on varsinainen diesel-vaunu. Vana on rakastanut vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta asti. Vauhtia ei ole tarvinnut rakentaa, vaan enemmänkin päinvastoin. Teini-ikäinen Vana reagoi ikävän herkästi risahduksiin tai yhtäkkisiin "rasahduksiin". Toivottavasti tämä epäuskoisuuskausi menee ohi. Puolivuotiaaksi asti Vana oli peloton, ennen joulua alkoi murkkuilu, autoilukin muuttui vastenmieliseksi. Uskon, että Vanan ennakkoluulot ja pelot katoaa murkkuilun myötä.
Vanalla oli valmiiksi asennettuna joitain toimintoja; ei tule keittiöön oikeastaan ikinä muuta kuin pyydämme sen syömään aamuin illoin (ensimmäinen tällainen koira meidän taloudessa). Toinen asia, mitä ei tarvinnut opettaa, on noutaminen.
Vana on todella reaktiivinen ja vauhdikas, liitää ja kiitää onnellisena ja kääntyy heti takaisin kutsun kuullessaan. Mies tuon koiran niin kovasti halusi ja hän on yhä niin tyytyväinen Vanaan ja sen käytökseen. "Ilo liikkua tuon koiran kanssa" saan usein kuulla.
Innolla odotan mitä kaikkea meillä on edessä, mahdollisuuksia vaikka mihin on tämän innokkaan kaverin kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti