Rauhallista Joulua!

Rauhallista Joulua!

Rauhallisuuden perikuva Kiila hieman hektisemmän palveluskuntansa kanssa toivottolee oikein rauhaisaa Joulun aikaa!

Kiila haluaa myös kertoa, ettei koirakavereiden tarvitse olla huolissaan onko lahjat tulossa, on ne!

Ollaan treenailtu Jingan kanssa aika lailla uusia liikkeitä painottaen. Viikolla tajusin, että "edessä" sille on kohde jossain edessä. Jos olen käynyt näyttämässä jonkin pisteen tai vienyt vaikka lelun, niin piece of cakehan se on sinne suuntaan juosta mutta jos sanon sille edessä, kun eteensä tuijottaa mutta annan käskyn viiveellä, niin sinnehän se koira singahtaa minne katse osoittaa käskyhetkellä. Huh! Nyt tehtiin hienoja eteenmenoja pihalla mutt mutt, sattuuko se katsomaan oikeaan suuntaan, kun tilanne vaatii? 

"Onneksi" on treenattu välillä vanhojakin liikkeitä, joku päivä oli taas niin rumaa mälväystä noudoissa ja tänään ei löytynä tunnaria, kun liikkuroituna tehtiin, plääh! Nöyrtyä siis pitää vähän väliä onnistumisten lomassa. 

Prikan kanssa on panostettu malttiin ja ajoittain kokonaisiin liikkeisiin muutama kerrallaan. Pitoon sain ihanaa vakautta kun sovelsin namista luopumista myös pitoon, tosi kauniita ja vaikaita pitoja on nyt nähty, ihan hymyilyttää. 

Nyt me rauhoitumme Jouluun ja ehkä treenailemmekin. Rauhoittukaa tekin ja/tai treenailkaa, mikä vain hyvältä tuntuu!

Hässäkkää ja kesämuisteloita

Vuoden pimeimpänä aikana on ihana muistella kesää, valoa ja kukkasten loistoa. Laitoin jo jonkin aikaa sitten linkin yllä oleviin Varjosen Jessican ottamiin kuviin Keski-Suomen kennelkerhon tokokokeista toissa kesänä (15.5.2014). Nyt piti poimia ne ihan tänne, ovat vaan niin kesäisiä ja sen lisäksi jingamaisia, sen syvin olemus huokuu joka kuvassa. Mitä tuossa toiseksi ylimmäisessä kuvassa tapahtuu, en ihan tiedä, yritän ehkä kehua koiraa. Pitäisi tuokin asia opetella, että osuis kehua niin, että pikkarainen pörriäinen siitä tykkäiskin. Ruudusta olen ylpeä, olen malttanut odottaa ennen maahan-käskyä. Noudot ja seuruu tyypillistä tättähäärää! Posetella mei ei osata mutta kaunis kesäkukkien pelto meillä on takanamme.

Ollaan nyt muutaman kerran saatu kiertohässäkkä onnistumaan. Ehkä se liike pikkuhiljaa siitä vahvistuu? Toistoilla saanemme varmuutta siihen, että vieraissakin paikoissa Jinks tietää mitä ollaan tekemässä. Jingan kiertonouto hässäkkä ja yksi eteenmeno tämän päiväisessä vaiheesssa.

Prikka tosiaan alkoi ontua kesken meidän lauantaisten treenien, joten eipä ole meidän perheen pentua juoksutettu viikkoon. Tänään uskalduimme ekan kerran kunnon kävelylle ja tokoilemaan vauhtiliikkeitäkin. Ei näy enää minkäänlaista jalan varomista, onneksi!

Maanantaina käytiin Lahdessa Oililla. Jingan kanssa eteenmenoja. Oili tykkäs ihan hulluna siitä, ja väitti, että meidän dynamiittipepulla oli upeimmat hallissa nähdyt eteenmenot. Saatiin kuitenkin muutamia vinkkejä treeniin (pallo piilosta palkaksi eteen menossa ja ettei tosiaan turhan usein lähetä ruutuun tai stoppaa). Harmi, että eteenmenossa on aina suuri riski, että Jinga pongaa jotain vallan muuta kuin suoraan eteenmenon. Näillä nyt mennään aika monen kanssasiskon ja -veljen kanssa. Lisäksi Jinga sai näyttää hässäkkänsä. Todettiin, että vieraassa paikassa tarvitsee vielä vähän apuja törtön näyttämiseen. Muuten oli hieno. Taidettiin ehtiä vielä peruutellakin ja siitäkin saimme olla ylpeitä.

Prikan kanssa tehtiin vain staattisia juttuja jalkaongelmansa takia. Kaukon tekniikka on ihan ok alussa, ja pahin hösläys on poissa, kun olen pitänyt nameja koiran sivuilla. Prikka kuitenkin kyttäili niitä paljon. Nyt teemme tekniikkaa namipalkalla mutta luopumisen kautta. Vieraassa paikassa tuli tunnariinkin häsläystä ja kapuloiden nosteluja. Sovittiin, että tehdään vaikeita tunnareita kotiympyröissä ja helpotetaan vieraiden paikkojen tunnaria. Niin ja harmoniaa hommaan, Prikka on joko töissä tai sitten lepäilee. Seuruussa vasemmalle kääntymien takkuili. Sitä sitten hinkkailtiin jumpalla ja parin askeleen jatkona. Seuruun kohdalla Oili laittoi häirö-CD;n päälle ja äänet aika kaakkoon. i häirinnyt meidän tekemisiä kilpailukaiut! Itsestä on tuntunut siltä, että alkaa harmistua koiran häsläämiseen liikkeiden välissä, ihan turhaa  harmistua, kun voi asialle tehdä jotain ja kummallakin voisi olla selvät sävelet, että mitä milloinkin tehdään. Nyt mietittiin yhdessä mikä olisi reilua ja selvää koiralle. Olipa kivaa, antoisaa ja taas kerran herättävää päästä Oileileen. Se olin kuudes ja vuoden vika Oileilu ja puolet näistä Jyväskylässä. Aikas hemmoteltu olo!

Tänään oli yllätyksellisesti hieno ja kuiva ilma ja nautittiin siitä mukavalla metsäkävelyllä. Kuvia en ehtinyt ottaa. Unelmoin tosin, että olisin tuon videon lisäksi ottaa Prikan tämän hetkisestä tokosta kuvia mutta pimeys ja sade pääsivät yllättämään. Tällä viikolla löysin Prikasta yllätyskuvan, kun kävin katsomassa TOKO SM 2016 sivuja. Kuvat on Kyllösen Hennan ottamia (niin kuin sivutkin).  Syyskuun lopun Korrien koulutuksessa Laukaalla aurinko paistoi komiasti ja Prikasta tuli napattua muutama kuva, joista yksi pääsi ko. sivuille. Toivottavasti saan lisää ko. "posetuksia".

Our November, the healthy and less healthy days

Jinga is a bit unfair, since Prikka is running faster. 

Poor Kiila did not hear my recall.

Jinga introducing our way to forest.

Prikka in her hide-away!

The trio posing

"Aren't you coming?"

Jinga

"This must mean treats!"

Snow makes Prikka look so small.

Last weekend we were happy to get snow. It was so beautiful! What a difference for the morning and evening walks, having all that snow-white around us (there is only six hours between sunrise and sunset). But now that the snow was gone this week, we started our indoor training period. That far it has been amazing November, we have been able to train out on the fields until last week. We have been quite obedient with our obedience training! So good working lasses, Prikka, Jinga and me. Jinga has finally made some progress in the new movements which require running straight ahead to the emptiness, or running between two hurdles to run arund the corner. Hopefully, I get the videos of this, soon.

Otherwise this dark November has been without any exiting program, we visited summer house one weekend. The last weekend Prikka visited international Dog show here in Jyväskylä. She was the fourth in her class, so not bad, neither grand! The critiques in the previous posting.

Yesterday we had a new collie friend to train with. The dogs had lots of running together, yet they were focused on training when asked, also the youngsters;  Prikka and four months younger Riepu. One point I noticed that Prikka was humbling. No idea where she hearted herself! The first idea was, what a pity, now we can not train. I had been looking forward to have out training session on Monday with our "very own coach". At least she can not do any of the speedy stuff, maybe the static movements, may be. 

On our way I realised how happy I have been with this puppy, she has been so healthy.  So what is a tiny incident with the paw! I am really really lucky. Last winter she ate so many of her toys and nothing serious came out of that unhealthy stuff. In the meanwhile our neighbour's puppy was close to die. She seemed to have an obstruction, nothing was to be seen when x-rayed, though! Finally after several days of losing weight the vet found a tiny plastic object (the "squek" of the stuffed toys) in her bowel. It was not the first time she was operated, the poor puppy! The same I could say about all my collies, they have been healthy all their lives. They have only had  a couple of times problems with tight muscles, so they have needed the treatment, either massage or treatment of the anal glands.

The reason why all of sudden I remember to appreciate the healthy dogs is the misfortune of two dogs in my neighbourhood. The other one was operated as a puppy because of her knee, had to live in a cage for ages, finally got better and now broke again her operated knee. The other young dog was operated because of a malign lymphoma. What makes this so unfair is that both of the owners have had loads of bad luck with the health of their older or earlier dogs. So unfair!

 Let's appreciate the healthy dogs and the healthy days with them!

Tekemättömyyden sietämättömyys

Kultsutokoa kuun alkupuolelta

ote Prikan päiviksestä

Jos kerran koira otetaan taloon, niin onhan sille järjestettävä laatuaikaa. Päivällä voin laistaa tästä vaatimuksesta mutt kahdella mitään sanomattomalla en! Siis toissa viikolla ei torstaina eikä perjantaina tapahtunut mitään, tunnin - puolentoista metsälenkkiä ei voi kutsua laatuajaksi. Ja viikonloppu, pyhä hyväinvähistys, eiku hyvä pyhäinhäväistys tms! Sienimetsässä rämmittiin tuntitolkulla ja kumpanakin päivänä. Sunnuntaina pääsin kunnonkohotus lenkille. Ihan yes juosta 15 km, kun sen päälle sai sitten vielä jäljestää puolisen kilometriä sieniretkeläisiä. Jälkipalkinnoksi valitsin viestiharkan, juostiin sienikoirien kanssa sienestäjän ja juoksijan väliä mökin suunnan ja sienimetsän väliä muutamaan otteeseen. Melkein laatuajaksi laskettavaa muttei ihan.

Koitti sitten taas arki ja taaskaan ei laatuaikaa! No johan, oli pakko laittaa yks koirantäkki silpuksi ja ihan olin tyytyväinen lopputulokseen, näytti kivan talviselta ihan kuin ois lunta tupaan tullut. Tiistai oli sit ihan yes, ei tartte ulvoa ilman saksofonin säestystä (tykkään melodioistani sen saksofonin kanssa iltaisin)! Tiistaina päästiin molemmat mustavalkoiset tokoileen ja ihan paljon ehdittiin tehdä, ruutuun mennessä näytin miten ne hippulat vinkuu! Niin ja emäntä taisi saada hyvän vinkin miten saisi karsittua mun pomppimiset sivulle mennessä. En tiedä onko se hyvä, kun pomppiminen on niiiin yes, mut on se ihan kiva mennä kosketusalustallekin. Hyvä päivä siis! Keskiviikkona pääsin ihan yksin kultsutokoihin. Siellä tuli mm. kierrettyä merkkiä myötä- ja vastapäivää. Loppuviikosta sain laatuaika laiskasti - olkkari- ja kellaritokoja! Ei se silloin tuntunut laatuajalta mutt näin jälkikäteen yes.

Lauantaina kävin misseilemässä taas! Ihan kiva mennä jonnekin missä on hirveesti koiria ja niiden hajuja. Ihan avartavaa päästä pois omista pienistä ympyröistä, tarkkailla ihmisiä ja koiria ja nokostella, kun mitään ei tapahdu. Alla tekstiä mun kotiin tuomasta lappusesta. 

21.11.2015 Jyväskylä Int., judge Jeff Horswell, UK
Jun VG, JUK4
Very well muscled. Quite immature. Promising proportions but looks very up in the air. Head could be more typical too much stop. Rounded skull.Big round eyes. Good neck. Quite nice front. Ribs need to sping. Level topline. Rear is ok. Sound mover.

Sellainen kai mä sit oon? Kotimatkalla toi yks ruudinkeksijä otti vinkistäni vaarin ja järjesti vähän laatuaikaa, sain juosta suoraan eteen ja lujaa. No sit hän keksi, että tehdään luoksaria, ja minähän kiltisti juoksin täysillä eteensä. Jaa-a, luminen maa oli sen verran liukas, että tuli keulittua ehkä puoli metriä ylöspäin ohjaajaa, pientä kontaktia puolin ja toisin ja jos illalla kolottaa niin, joku saa katsoa peiliin. Siksi näillä märillä ja liukkailla kotitokot on aikas ok. 

Heipsan, ja toivottavasti nämä täällä muistaa, että laatuaika on koiran parasta aikaa, siitä ei passaa tinkiä, jos kerran uhraudumme olemaan kaheksan tuntia ihan iteksemme.

Talvi tuli aika vetisesti perjantaina Jyväskylään, pikkasen lumisemmin lauantaina:

Suunta eteenpäin

Kiila pääsi eräileen Litokairalle, aamusin oli kuuraa.

Vanajan rannalla Hämeen linnan vieressä

Jingan tyypillinen ilme, kun on ajatuksissaan tai odottelee jotain tapahtuvaksi.

Prikka marraskuun puolivälissä mökilllä

Valoisa aika on kovin lyhyt. Iltaisin jos vähänkin on valoa, niin kuljen kyllä mieluummin hämärässä ilman lamppua. siinä vaiheesssa, kun metsä muuttuu umpipimeäksi niin kuljen lampun valossa. Lunta odotellessa pitää ottaa myös kaupunginvalokävelyt ohjelmaan ajoittain ihan vaihtelun vuoksi. Ollaan me onneksi jonkin verran päästy valoisallakin ulos, onneksi. Suppiksia ollaan skannailtu ja kentällä tokoiltu. Jingan ohjelmassa on tiukasti ollut eteenlähettämiset ja kiertohässäkät. Pientä edistystä ehkä mutta tekemistä piisaa. Siinä on koira, joka tykkää mennä lujaa (yhä vain, ei suunnalla väliä, kunhan täysillä menoksi).

Prikan kanssa ollaan muistettu tehdä muutamn liikkeen kokonaisuuksia. Ja puhh - mulla taitaa olla toinenkin blondi. Parikin kertaa ollaan tehty lähetyksiä, niin että edessä on vain yksi looginen este (mun mielestä) mutta ei -  neiti valitsee ihan itse kohteensa. Viime viikolla kiertotolpaksi valikoitui 45 asteen kulmassa olleut ruudun merkki ja siihen urautui. Seuraavalla treenikerralla  mentiin ruudun ohi tekemään nimenomaa merkkejä (treenaamaan suuntaa edessä) ja mitä tekee pikkublondi, kääntyy viereltäni 90 astetta ja juoksee ruutuun. Siis minulla on suuntaamisongelmia kahden kanssa.

Eihän tässä voi muuta kuin suunnata eteenpäin!

October resume

Often when I am mushroom "hunting" I can not see Prikka but she sees me always from her hideaways.

Summer, autumn and winter, pictures taken on Wednesday this week.

Exactly year ago on a halloween night I was picked up from Heathrow to Epsom through the heavy London traffic to meet Prikka. How exiting it was and how long did the journey last - two hours. The journey that could take 30 minutes when no traffic! A week ago a visitor in Jyväskylä just could not thrust me when I told him that it is enough to take a taxi to the airport (20 km) just an hour before the flight. I made him really scared and should have ordered the taxi earlier just make him feel to be on the safe side. Well, Jyväskylä is on the countryside, there is no traffic and airport is tiny. Anyway, we are having an anniversary of meeting with Prikka!

After her one year birthday we visited an unofficial obedience competition. She was good and behaved the same way as when we train. I was so proud of her! The video (except the first movement: down stay and the last: jump). What we had not trained were the movements after movement and the waiting between the commands. That is something we really need to concentrate from now on.

And today one of the local clubs, Taitavat Tassut, organized halloween obedience. I went there with my black and whites. Prikka was pretty much the same a month earlier, she made her tasks with pleasure and joy. The only movement I felt now more secure was her heeling, now we have done a bit the longer ones, too. Unfortunately there was no progress in the endurance in the beginning or in the end of the movements, since we forgot to train that.  There just have been so many new things to do that I have forgotten that. Luckily she is still very young and we have lots of time for becoming calm and learning the endurance. But we had fun and it was so nice to to be able to reward her thoroughly between the movements. The judge: "The dog can do technically the movements correctly. Lovely will-to-please :) Because of her age she does not have patience to finnish each movement. Well done! 162 points out of 200. Less points than last time but the performance was pretty much the same, only judging was more stick. We also lost points because of Jinga, she started to whine and yell a few meters away when it was time to start our performance with the heel work. Prikka had all her attention in Jinga instead of me (next time I know, not to have them in the same room).
Then it was Jinga's turn, and all that time Prikka was silent and well behaving in her crate! Jinga was  good, too. We lost some points in her down stay, she obeyed the neighbours down command. With her scent, she had a problem, she found the correct object but dropped it. Then it took ages that she found it again when it was misplaced. Otherwise she got brilliant marks and received 263 points out of 320. I was very happy that I could reward her, too, between the movements. The happiest thing in my halloween obedience was Jinga's z-movement (stand, sit, down). Her stops have been brilliant all the time, but her heelwork in between has been shameful,  so restless. But today she was heeling well between her stops. I was so happy!!!
I do not have any picks from our halloween obedience but I just recently found these, from the June 2014, her second competition in the uppermost class (in the next one she gained her Ob. Ch title - and the picks are so much Jinga,  the perfect image of her working. Today she was admired by the judge, being so explosive but having full focus in her movements.

My postings in between these two obedience trials are mainly filled with magnificent autumn colours:
 Kiila the oldest one on the pack turned nine in September, too. Some pictures of the birthday girl and the whole trio enjoying the garden colors and the autumn fruits.

n the beginning of October we participated in the obedience training of the one of the best Finns. What a nice feedback we got - we are a team working in the same bubble! No picks from the training but some beautiful golden colours when we went training on the lawns close to University one evening. A few weeks ago we visited the summerhouse  having a family reunion with the kids - lovely. Some mushroom picking and great cooking done. To celebrate the lovely weather and the new canoe,  we made a late autumn canoeing trip in the new national park, Konnevesi. It was odd to be on the lakes familiar to us only on the summer season. It was also odd for the dogs, in the heavy rowing boat they have been allowed to move quite freely and lean on to sides of the boat. Now, it was absolutely no! No paws on the sides of the canoe. What  a nice and new experience it was - the late autumn and the lakes!

  My black and whites and their prizes from the halloween obedience:

The older ladies and their naps:

Inkkarit Konneveden ruskassa

Miksi pihatreeneissä menee aina superhienosti? Koirat osaa kaiken ja itsekin lähentelee täydellistä.
Treeneissä kavereiden kanssa sitten kämmitään ja on niin osaamaton. Oltiin Prikan kanssa viime viikolla nuorten koirien viimeisellä kurssikerralla ja siellä otettiin kolme liikettä koemaisesti. Sielläkin kämmittiin.
Aloitettiin ruudulla, mitä ei olla ikinä viety seisottamista pidemmälle. Hyvin löysi ruutuun ja meni maahankin, siinä ei sitten malttanut pysyä, kun ei sellaista olla tehty, muuten hyvä.Tehtiin liikkeestä maahanmeno, hyvä muuten mutta aloitus ja lopetus epämääräistä sähellystä kummankin osalta. Kolmantena tehtiin kaukot alokkaan malliin, kun siinä on pientä epävarmuutta heti sarjan ja etäisyyden kasvaessa. Hyvin suoritti kaukot. Mutta me ei ikinä löydetty kerralla sivua, koira jäi jotenkin taakse, minä todennäköisesti hermoilin käskytyksissäni. Ja sitten ne loppuasennot koira asettautui joka kerta poikittain sivuun, jäi siis odottelemaan palkkaa. Siispä nyt taas vähän aikaa muistetaan treeniä palkkaamatta ja tehdään kokonaisia liikkeitä. Ihan samalla lailla tuli mokkeroitua Prikan kanssa kaveritreeneissä. Mutta jääpähän ajateltavaa ja korjattavaa ja vähän samenee ne omien treenien pinkit lasit. Jinga tekee hienon ruudun, silloin kun sattuu etenemään suoraan eteenpäin merkittömälle merkille. Mutta, joka toinen kerta taitaa ruutu kutsua suoraan. Siispä paljon eteenmenoja treenataan me.
En muistanut käyttää Prikkaa enkä muita vaa'alla yksivuotispäivänä mutta muistinpa 13-kuukautisena. Prikka painoi 17 niin kuin Kiilakin. Jinga vajaa 15. Eivätpä ole nuo vanhemmat tytöt aikoihin olleet näin timmissä kunnossa. Jingaa saisi piirun verran saada lisää. Joulukuussa Jingalla oli puolitoista kiloa enemmän ja Kiilalla kilo.
Sunnuntaina ajelimme kauniin sään kunniaksi Konnevedelle melomaan. Olipa jännää olla vesillä ei-kesällä. Kaunista oli, aivan mielettömän kaunista ja lämmintäkin, hyvin tarkeni. Koirat olivat ekaa kertaa inkkarissa, joka kevyenä purtena on huomattavasti kiikkerämpi kuin supervakaa raskas soutuveneemme. Nyt ei saanut koirat laidoille kiivetä. Kanootin pohjalla oli pari retkipatjaa ja vielä fleecealusta, ei kylmä hohkanut. Kepo vielä urki keskituhdon pois, että oli enemmän tilaa ja vähemmän kiipeilymahdollisuuksia.  Lisää kuvia FB:n kansiossa.