Latauduttu syksyyn mökillä kauniissa valoilmiöissä

Jyväskylässä poseerasi viikolla näin pennun näköinen otus. Tässä ollaan tultu kävelyltä ja kauhisteltu, miten hirveesti puita oli kaatunut meidän poluille tai niiden viereen edellisen perjantain myrskyn jäljiltä. Osan jopa kuulin kaatuvan. Tuolla lenkillä tajusin, että turhan läheltä liippasi osumat, jos sitä ei seuraavassa myrskyssä varta vasten lähtisi metsään. Nytkin vältin tiettyjä metsiä mutta kaikki yhtä lailla riskialuetta, niin paljon metsää kaadettiin vuosi kaksi sitten, että tuulenkaatoja on piisannut vähän väliä. Muuten viikolla ollut ihan normaalirytmi treenien suhteen. Nyt osaa kaikki koirat kiertää merkkiä myötäpäivän lisäksi vastapäivään, tosin joskus menee arvuutteluksi.

Mökillä oli pitkästä aikaa porukkaa kasassa, melkein koko perhe. On siis ulkoiltu paljon ja syöty erinomaisesti. Aivan mieletttömän kaunista oli, satumainen valo osui useamman kerran kohdalle, kuvia FB:ssä. Koirilla oli kunnon viestitreenit, kun saivat juosta viiden ihmisen väliä sienimetsässä, ja löytyihä niitä suppiksiakin, kun malttoi tarpeeksi erilaisia sammalmetsiä tutkia. Mustavalkoiset leikkivät lassie palaa metsään koiria. Jinga ja Prikka lähtivät mökille etujoukoissa ruuan laittoon. Tuntia ja paria kilometria myöhemmin tulivat jälkijoukkoja vastaan ihan toisessa metsääsä kuin mihin olivat meidät jätttäneet. Ihan mökille asti olivat kävelleet ja sieltä sitten livahtaneet takaisin metsään, kun etujoukko syventyi ruuanlaittoon. Kiila jäi alunperin suosiolla jälkijoukkoihin.

 Nenu käy, hyviä tuoksuja siellä täällä. Kaikki kolme harrastivat kovasti jalkavärjäystä, aina oli sinisiä tassuja enemmän tai vähemmän.

"Me and my self"

Sunnuntaiaamun poseeraus

 Ytterst hieno keppi, ensin se oli Kiilan aarre, tässä Jingan  ja kohta Prikan.

Ihanaa, kaunista kuuraa ja valoa aamulenkillä

Nuoriso tykkää rallailla!

Yksi aamun hienoista valaistuksista, tässä usvaa ilman aurinkoa.

Kakaralla pitii kiirettä "viestimetsässä"

Välillä ehti tähystelemällä pitää laumaa silmällä

Tässä toinen lassiesta - ja paluu metsään

Ruskaa ja kuplassa

Tässä iltana yhten aurinko paistoi niin kauniisti Jyväsjärven rannalla töistä lähtiessä, että toivoin jaksavani palata aurinkoon koirien kanssa, onneksi jaksoin. Meillä päin kentät ovat kovin varjossa iltaisin ja vaihteluahan sitä kaipaa itse kukin. Jätin koirat hetkeksi odottelemaan, kun otin ruskakuvia ja noinhan minä trioni löysin, kun käännyin koiriani kohti. Ja noinhan ne juoksi kun vapautin. 

Sit myö tehtiin mukavia ruututreenejä ja ohjattua kaikkien kanssa. Viikko sitten tehtiin jälkeä ja esineruutua pitkästä aikaa ja tällä viikolla esineruutua uudestaan. Saatiin uskoa ja neuvoa takaesineisiin, hienoa!

Tänään pääsin Prikan kanssa kuudenteen koulutukseensa tänä vuonna. Oilin silmien alla käyty viidesti ja nyt sitten tulivat Korrit Laukaalle kouluttamaan. Teemana meillä oli ollako iso tyttö ja pitääkö jo tokoilla totisesti temppujen tekemisen sijaan ja kontakti ja sen levottomuus. Kysyinkin heti alussa, että kumman kanssa kumpaa ja päädyttiin että kokaisuuksien kokoamisen alkua treenataan Pekan kanssa ja Riitan kanssa pureutuisimme kontaktihommiin.

Pekan kanssa aloitimme seuruun pätkällä. Ensimmäinen kommentti liikkeestä, että ensin sosiaalinen palkka, kehu ja sitten vasta vapautus, yes ja palkka. Juu, kyllähän me aina välillä muistetaan sosiaalinen  palkka muttei suinkaan aina. Sitten teimme liikkeitä putkeen; seuruu, jäävä ja luoksari. En käyttänyt valmistelevia juttuja ennen liikkeitä, se pitää muistaa aina (tietty). Lisäksi kehään mentäisiin kuin myös liikkeiden välissä hallitusti mutta hyvällä fiiliksellä. Katsoimme vielä noutoakin lopuksi, ihan mielellään Prikka toisi luokse asti. Pitoon taas keskittyi paremmin kun heiluttelin palloa vieressä (ei tullut mälväysilmiötä, mikä helposti pitoa pitkittäessä tulee). Mutt kaiken kaikkiaan Pekka kovasti tykkäsi tempputaustastamme. Toko ei ole koiralle luontaista toimintaa, niin se pitää tehdä hauskaksi. Sama  koskee kehua (sosiaalista palkkaa) sen pitää tuntua hauskalta niin ohjaajastakin kuin koirastakin, että olisi palkitsevaa ja kantavaa kokeessakin. Kovasti Pekka kehui meidän yhteistyötä, olemme kuulemma kuplassa. Koira palkkautuu kehuistani ja tekee minulle töitä, eikä lelulle tai namille. Mainitsi siinä vielä, että puhutaan kovasti vietistä ja miten upeassa vietissä koirat ovat, kun useimmiten ovat vain kiihkeinä palkkaan ei tekemiseen. Pekka piti myös tärkeänä, että koiran kanssa tehdään jotain koiralle mielekästä lajia, eikä vain pikkutarkkaa piipertelyä (en muista mitä ne sanat oli mutta tuollainen ajatus takana).

Riitan kanssa sitten etsimme avaimia täydelliseen kontaktiin. Kun Prikka on edessäni tai sivulla se pitää kontaktia mutta pian alkaa silmät pyöriä sinne tänne. Asiaan kontrollia häiriöharjoituksilla kaverin, lelun ja namien kanssa, kyllä se siitä. Sitten teimme pätkän seuruuta ja emäntä tottelevaisena kääntyy aina heti liikkurin käskystä eikä valmistele koiraansa mitenkään. Muuten kaunista seuruuta, mutta helpota koiran tehtävää. Saimme myös mukavia apuja suorana eteen tulemiseen, koira hyppää makuuasennosta edestä ylös namikäsiin. Peruutuksissa etupalkka toimi parhaiten, pääsee paremmin palkkaamaan hyvästä hetkestä. Riitan kommentti settimme jälkeen, että ainakin tuossa koirassa on on-off-nappi! 

Molempien kanssa Prikka meni palautteen aikana hieman syrjään makoilemaan ja kuunteli sieltä, kun emäntää ohjeistettiin! Juu, kyllä näillä kommenteilla hymyilyttää pitkään!

(Joo, toiset eivät ikinä opi. Kuinkahan monta kertaa pitää muistuttaa valmisteluista, sosiaalisista palkoista yms.?

Alla vielä otoksia, kun jaksoin lähteä aurinkoon työpäivän jälkeen - aikamoinen kultainen yllätys järven rannalla.

Vuodet vierii, Kiila 9 v.

Lauantaina pikinenäni posetteli pihalla muun joukon kera. Ei mitään hajua mitä tuo nuoriso tuossa ilmeilee.

Kiilan tullessa taloon "koiraäidin" virkaa toimitti Minzi, 9v. ja nyt on Kiila itse yheksän! Jotain kehitystäkin selvästi havaittavissa. Huomasin nyt viikonloppuna, miten mustamusta kirsu meidän Kilatsulla on. Allaalla muistoi, kun jollain oli kirjava nenu ja joku muu oli 9 v.

Penneli lapsuudenkodissaan Schwäbische Albeilla (Schwabenin Jura sanoo wikipedia)

Penneli jja ihanainen Minzi

Ihanainen penneli oli aika huoleton ja peloton, tässä yhden vastaantullueen kaverin kanssa

Ihanaiset yhteisposettaa

Kissa opetti aksaa

Kiila on hauska koira, uskoo vain hyvää kaikesta ja kaikista, semmoinen turvallinen pehmoinen teddynalle. Agiradalle oli ja olisi vieläkin aikamoinen hengen palo, sääli vain, ettei ohjaaja ollut koiran tasoinen. Tokossakaan ei ohjaaja osannut puuttua pallosilmään, lisäksi alkaa koko ajan varmistua jonkin asteinen kuurous. Kuin kauan on kuulo ollut huono ja miten paljon se on vaikuttanut meidän yhteispeliin. Onneksi nyt on rento fiilis, ihan vaan koiran ehdoilla hömpötellään ja sellaisia mukavia yllätyksiä saa todistaa nykyään päivittäin.
Tämän kesän aikana vanhan rouvan ohjelmasta on jäänyt hikilenkitkin väliin. Kävelyvauhdilla tehdään yhdessä pitkiäkin lenkkejä mutta juoksukaveriksi ei Kiilaa kannata ottaa, jos ei halua sen seuraavana päivänä ontuvan. Ajoittain vielä ehdottaa juoksuskaboja nuoremmille, muttei loppujen lopuksi montaa kierrosta enää vedä. Niin mutta ruokaa voisi olla aina jakamassa, mieluusti heti aamulla herättyä, kun ovesta astutaan sisään ja ihan koska vaan, aina maittais.

Alla lauantain yhteisposetuksia ja yhteisodotuksia, että josko jo jotain alkais tapahtua.

Rouva 9 v ja neidit 5 ja 1 v.

Omena on hyvää kaikkien mielestä (kuin myös peruna).

The trio!

Loisteliaat puitteet tasontarkistukselle 1-vuotiaalla

Kuva viikkoa aiemmin treeneistä

Laukaan koiraharrastajat tarjosivat hulppeat puitteet kisamaailman korkkaukseen järjestämällä epävirallisen kokeen supermölleille, alokasluokalle ja avoimelle luokalle. Vähän aikaan ei epäivirallisia kokeita tokon saralla ole ollut meidän seuduilla.  Ajattelin, että koe olis täynnä mutta ei, muutama koirakko joka luokassa. Kaksi kuukautta sitten emme olleet tehneet yhtään kokonaista liikettä. Lomien jälkeen elokuun alusta olen yrittänyt panostaa kokonaistenkin liikkeiden tekemiseen (ettei se käsi olisi joka välissä menossa palkkataskuun). Elokuun alusta aloitimme hypyllä, sitten kaukoilla, merkin kierrolla ja luoksarilla, pikkuhiljaa hyvää tulee metodilla. Pari viikkoa ollaan tehty jo pariakin liikettä putkeen. Koe tuli kuin tilauksesta - tasontarkistus ja koetilanteeseen reagointi paikallaan 1-vuotiaalle. Superia oli se, että kisajärjestäjät oikein toivoivat koiran palkkausta liikkeissä ja liikkeiden välissä. Vau, olipa mukava lähtötilanne.
Ja näin meille siellä kävi:
Paikkamakuu, 1 minutti: 9,5  -  liikkeen lopussa meni isutmisesta vielä uudelleen maahan ennen liikkurin vapautusta, lisäksi oli hieman vinossa alusta ja meni lonkallekin, mutta näistä ei tuomari rankaissut.
Seuraaminen 10 -  piti hyvin kontaktin mutta hidasteli liikkeen lopun istumisessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 7 - jäin juttelemaan liikkurin kanssa istuuko koira vai meneekö maahan, enkä sitten aloittanut liikettä alusta, ei voinut enää koirakaan tietää, että missä mennään ja lähti seuraamaan :)
Noutoesineen pitäminen 9 - siirsi kapulan paikkaa suussa kertaalleen.
Kauko-ohjaus 9 nousi istumaan kaksivaiheisesti
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 185 pistettä!

Vau, tästä on niin hyvä jatkaa! Ei tässä voi muuta kuin ylpeä olla, kokonaisvaikutus 10, koira iloisena valmiina hommiin ja yhteistyöhön. Yhtään ei häirinnyt koetilanne ja Prikka toimi ihan niin kuin kotikentillä. Niin, ja palkkaamattomuus ei taida olla tuon koiran ongelma, ihan kelpaa sosiaalinen palkka siinä missä namit ja lelutkin, toki tässä vaiheessa niitä kehuja ja vahvistusta pitää jaella.
Kiinnitämme siis yhä huomiota paikkamakuun asentoon, Prikka menee niin helposti lonkille ja lepäilee, sotilaallisuutta tähän.
Seuraamista ollaan tehty kovin vähän noin pitkänä, joten siitä olin ylpeä.
Luoksarin vauhti näyttää kärsivän lyhyestä matkasta, tähän jonkinlaista varmuutta.
Pito - miksi koirani haluaa pyöräyttää kapulan takahampaille, tähänkin on siis puututtava.
Kauko alokasluokka ihan yes, mutta heti pitemmässä sarjassa epävarmuus iskee, kun kehumatta pitää jatkaa ja jatkaa.
Estehyppy aika hieno, vaikka viikolla kiersikin esteen, kun jätin koiran turhan kauas.
Malttia pitää kovasti kasvattaa, nyt niin helpolla tarjoaa istumista tai maahanmenoa ennen aikojaan tai turhaan, jos mitään ei ole tapahtumassa.

Kiitos Laukaan väelle näin ihanasta mahdollisuudesta astua vakavaan koemuotoon!
Niin ja palkinnotkin oli upeammat kuin monessa virallisessa kisassa!

Kentällä ei ylimääräsiä silmiä ollut, niin eipä ollut ketään kelle tarjota videokameraa. Kisakaverin kanssa videoimme toisemme. Siksi suorituksestamme puuttuu paikkamakuu ja viimeisenä ollut hyppy.

Four seasons makes one year

This is how our lady looks like - one year old. The picks are from our rowing trip between Laukaa and Jyvaskyla.


Four seasons have passed, now the once tiny puppy is already one year old though she has seen only three seasons. It was summer when she left England and almost winter when she arrived to Finland. So, we still have lovely autumn ahead with autumn colors and some more mushroom picking, hopefully. Last Saturday I was most of the day in the garden meanwhile I saw her eating raspberries, potatoes, apples and plums. She is really enjoying the variety of fruits around her. In the forest, she still eats blueberries. So her gardening has improved  from what it was at the beginning of the summer quite a lot.
She is a special girl. In the morning, we go together downstairs, she just takes one stair at the time,  she stops and stairs at me so that we really take each step together (I am very slow with my knees suffering from arthritis). She still keeps on waiting for me by the gate when leaving for walks. On our way to the forest, she runs worriedly towards me. Am I following the pack for sure?  Then she relaxes and enjoys the walk.
I think she grew up a lot during the summer. We had a long break from our routines. Now that we are back with the routines like "daily" obedience moments, she is much more eager to cooperate. She is anxious and full of energy to please me. From the very beginning, she has fully concentrated on me when we are working, the other people and dogs around do not interest or attract her. But this powerful eagerness she has nowadays is something new and delightful, of course.


We have been enjoying Indian summer, It has been warm and sunny from the beginning of August. So, the dogs have swum a lot. We wanted to benefit the last summer days by water sports. On Saturday when the dogs had had their swimming fun we took the kayak  to lake Päijänne and paddled a couple of hours around one of the islands (12 km). The next day we loaded the car with the dogs, a bike and a rowing boat. We dropped the bike on our way and continued 20 km up the lakes to Laukaa. From Laukaa, we rowed the whole afternoon towards Jyväskylä enjoying the heath wave the best possible way. http://jollyt.blogspot.fi/2015/08/hui-hai-helletta-ja-varikolla-varjossa.html
A week ago I was still enjoying the last summer days with long walks by the lakes. I also made my friend  take some picks out of Prikka's obedience, she is quite a doer nowadays. http://jollyt.blogspot.fi/2015/09/onnellinen-koira.html


Last weekend there was a dog show in our neighbourhood so I took the both black and whites there. This time the judge, Maija Sylgren, preferred Prikka, who got excellent, while Jinga very good. JInga moves so nicely and is such an alert dog, but alas not in the shows, she seems to hate it, so she does not need to do shows any more. I have been also dreaming of taking her to utility trials for tracking, she loves it and could be good in tracking. But the obedience part is a bit demanding to such a little 44 cm dog. I just can not make her to jump over one meter fence. There are pictures of her jumping the hurdle of 7-80 cm. IEven that makes my stomach turn around. So, we need to say bye-bye for that sport as well, we better do things that are not dangerous and that are fun! The previous posting.
The critique for Prikka:
1 year old. At this stage has slightly too much legs, Excellent shape of head and expression. Correct bite. Beautiful neck and top line. Good bone structure. Could have more angulations. nice and light movement. out of coat today.
The critique for Jinga:
Strong body, gives a low impression. Head with long lines, could have a stronger crop. Correct bite. Neck long enough, Top line could be more stable, deep chest, wide from front. Angulations sufficient. good tail. steady movements.
Since there are quite many visitors outside Finland, I guess I will continue with my monthly resume but it will not be related on Prikka's birth day the 17th, more likely at the end of month.



These picks are from the garden, she really enjoys it, now there are apples and plums to eat and play with.

Apple fun

Plum fun

Huipulla tuulee ja kolisoo

13.9 Muurame, Maija Sylgren, JUN ERI, JUK2

1 v. Tässä kehitysvaiheessa aavistuksen raajakas. Erinom. pään malli ja ilme. Oikea purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Vielä matala rintakehä.Hyvä luusto. Voisi olla kauttaaltaan kulmautuneempi. Sujuvat kevyet liikkeet. Tänään niukassa karvassa.

13.9 Muurame, Maija Sylgren, AVO EH

Voimakas runkoinen, antaa jo matalan vaikutelman. Pitkälinjainen pää, otsapenger voisi olla merkitympi. Oikea purenta. Riittävä kaula, Ylälinja voisi olla vakaampi, syvä rintakehä, leveä edestä. Riittävät kulmaukset. Hyvä häntä. Sujuvat liikkeet

Käytiin Muuramen ryhmänäyttelyssä, hyvä päästä harjoittelemaan sitäkin hommaa välillä, vaikkei niin mielekkäältä tunnukkaan. Näyttely oli upealla paikalla ja sääkin helli. Kehät tosin olivat pieniä ja asfaltilla. Lämpimässä auringon paisteessa sai kesävaatteissa viettää aikaa, aika luxusta näin syyskuun puolivälissä. Kehien vieressä oli aika ahdasta ja sen verran aurinkoista, että tyttöset vietti suurimman osan odotteluajastaan ihan tyytyväisenä yhden varjoisan aidan luona heinikossa. Ihan hissukseen istuivat ja makoilivat ihmisten mennessä ohi parin metrin päästä. Sain taas olla ylpeä helpoista koiristani.

Tällä kertaa tuomari piti Prikasta ERIn verran ja Jingasta taasen EH:n verran. Molemmat liikkuivat kauniisti kehässä. Prikka seisoo kauniisti ja ryhdikkäästi, sen kanssa on kyllä ilo vierailla näytelmissä. Mutta Jinga parka ei viihdy kehässä ja lyyhistyy täysin. Vaikka kuin sitä asettelisin, niin saman tien vaipuu koira kasaan. Kai sen olisi voinut opettaa tai voisi vieläkin, mutta on niin paljon muutakin mukavaa tekemistä, että taidetaan jättää kehät niissä viihtyville. Ei ole kunnianhimoa eikä mitään tarvetta Jingan titteleille. Prikan kanssa varmaan käydään näyttelyissä, että säilyisi tuntuma moiseen. Odotukset ei niin korkialla ole, vaikka koira omiin silmiin on täydellinen, niin eihän se tuomareiden silmissä ole sellainen kuin mihin ovat tottuneet ja tykästyneet. No, treenaillaan satunnaisesti näitäkin hommia.

Ennen bortsukehää ehdin hyvin kävellä koirien kanssa rinteessä uljaissa maisemissa mutten silloin pitänyt kameraa mukana. Bortsujen kehän loppuessa houkuttelin sitten tuttuja rinteen laidalle vastavuoroiseen kuvaussessioon. Seisomiskuvat, kun ei käskystä synny ilman avustajaa, sain posetuskuvaajakseni Sannin, kiitos!

Näytelmien lisäksi pitänee heittää romukoppaan jälkikokeet Jingan kera, jäljestellään omaksi huviksi silloin kun keretään. Jos peltojälkeä pääsisi helpommin treenaileen, niin sitähän mielellään kokeilisi. Kun tuo koira ei alle puolimetristä tokohyppyä keskity hyppäämään sataprosenttisen puhtaasti, niin mitä toivoa on metrisen suhteen? Siinä vain rikkoisi koiran, fakta mikä fakta. Jätetään kolisuttelematta vastasuudessa. Kuvat Hämeenlinnasta heinäkuulta, kun laitoin Annen kuvaamaan yrityksiämme noin 80 senttiin asti (kuvat aikajärjestyksessä). Huippukoira tuo pieni pörröinen kaveri on, vaikka välillä kolisoo ja lysyyn läjähdetään. Harrastetetaan meille turvallisia hyvän mielen lajeja!