Karvaton ja karvainen rintamus
Vuorilammen karvaton koira
Viikko alkoi aktiivisesti; kahtena päivänä Jattilaan treenimään ja meidän "omalla kentällä" kävimme myös. Torstaiyönä Kiila pelästytti meitä, hinkui - ei meinaanut saada henkeä. Mut hinkumiset oli siinä, pelottelin kyllä treenikaverit että ehkä meillä on kennelyskä, ehkä on, ehkä ei, mutta tosi harmiton jos … Tollanen karvaton koira mulla on, vielä lähti karvaa käteen kun märkää turkkia ulkona silittelin.
Lauantaipäivä meni Jyväskylän näyttelyn rallytokoissa. Pääsin aitiopaikalta seuraamaan kolmea luokkaa, kun olin ajanottajana. Näin kaikki suoritukset ja kuulin päälle tuomarin kommentit. Kauhia jännitys näkyi suurimmasta osasta koirakoista. Ei ollut niin iloista yhdessä tekemistä kuin oletin. Samalla lailla kuin aksassakin niin hermoilevat ohjaajat pystyy pilaamaan koiran suorituksen. Tuomarikin sanoi useaan otteeseen, että muistakaa hengittää välillä. Tokokisat tuli mieleen, kun niin moni alokasluokan koira oli aivan kuutamolla. Ihan kuin ne eivät olisi olleet ihmisten ilmoilla ennen, reagoivat kovin kaikkeen näkyvään ja kuuluvaan. Hauska laji saada uusia ihmisiä koiraharrastuksen piiriin, kun vähän rennommin osaisi ottaa kisoissakin.
Lauantai-ilta hupsahti - kuusi tuntia telkkarin ääressä! Ensin tosi jännittävä lätkän pronssiottelu, hyvä Suomi! Sitten vähän Midsommeria ja myöhäisillaksi unohduin vielä luistelunäytöksen pariin, vau nekin oli niin taitavia ja sykähyttäviä. Harvemmin tulee urheilua seurattua, nyt on vuoden kiintiö täynnä.
Ei ollut tänään oikein kuvausilma mutta kännyllä sain todistusaineistoa harmaan rouvan rintakasvustosta. Ja lenkille ei kyllä olisi ollut mitään asiaa ilman nastallisia kumisaappaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti