Kiila 9 vk Schwäbische Alb
Kiila melkein 8 v. kesän auringossa
Me sit ollaan Kiilan kanssa saman ikäisiä, tai Kiila taisi just pompata mun yli - Kiila the kalju kahdeksan v. kaunotar. Me keski-ikäiset olemme kovasti sienestäneet ja nauttineet hieman viileimmistä ilmoista. Sit tää nuorempi keski-ikäinen on harrastanut enemmän gourmet-ruokailua kuin tuo vanhempi. Sienien lisäksi luumut jostain syystä teemana.
Ehkä sitten seuraavan pelisilmä (pallosilmä, eye-doggy) koiran kanssa ei mokaa yhtä pahasti. Tosin tuskin se Kiilaa on haitannut olemmeko kulkeneet kisasta kisaan vai ei. Mua kyllä kovasti on haitannut se, etten ole tosi taitavalle tekijälle ole ollut se osaava aksaohjaaja. Kiilan sisko on ollut maajoukkuekoirana pariin kertaan, ja ainakin valioksi olisi tuossa koirassa ollut aineksia, jos ei tällainen tumpelo olisi sitä mennyt poimimaan.
Nytkin me keski-ikäiset ollaan kylkikyljessä, en ole läheisriippuvaisempaa koiraa tavannut. Kuinkahan monta vanhustakin Kiila on tehnyt onnelliseksi, kun "muistaa" heidät ja menee kiehnäämään. Se vaan niin tykkää ja niin on tykännyt tykättävätkin, aikas liikkistä! Tällaisten koirien pitäisi kyllä syntyä lastentarhojen, vanhojen koulujen tai vanhainkotien vakseille (jos sellaisia vielä olisi). Sen lisäksi vaksin pitäisi olla sporttinen ja hyvä aksassa - olisi tällaisen koiran taivas!
Sieniretkien = viestitreenien (eilen taisi olla koirien superretki, kun oli viisi ihmistä joiden väliä sai juosta) lisäksi Kiila ja puolta nuorempi Jinga jaksaa telmiä aamuin illoin oltiin sitten pitkällä retkellä tai aamun lyhyellä ulkoilulla. Toivottavasti vielä jaksaa monta vuotta tämä kaverini juosta. Justahan sain tietää, että mulle oli pieni pentu syntynyt ja yhdeksän viikkoa myöhemmin pienen ja maailman pehmeäturkkisimman teddynallekoiran sieltä Saksan mailta hain.
Kuvat lauantain sieniretkeltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti