Helppoa elämää - kavereita ja harrastuksia paineetta

Jos oli tupa täynnä ihmisiä joulun aikaan, niin ehti sosiaalista olla ulkosallakin. Tavattiin naapurin pentua (viisi päivää nuorempi weimeraani), tokokaveri Raffia ja ihan satunnaista ohikulkijaa (susimainen laikasekoitus, 5 kk). Prikkaa ei jänskätä koiran koko, kaiken kokoiset kaverit kelpaa. Mutta selvästi väistää yli-innokkaita koiria. Jos rauhallisesti lähestyy uusi tuttavuus, niin kavereita ollaan. Tuo "susi-pentu" oli mainio, isompi kuin meidän aikuiset ja tapasi pelkän pienen pennun ja silti lähti luikkimaan pakoon pikku-Prikkaa. Kutsuin Prikan takasin ja uskalsihan se susikin pikkuhiljaa tehdä tuttavuutta.
Elämä on kyllä mukavaa ja helppoa, kun ei ole suurempaa kunnianhimoa saada koirasta valiota tai  koulutustunnusta.  Me vaan puuhaillaan ja nautitaan tekemisestä uuden oppimisen saralla ja katsotaan mihin se riittää. Ne erilaiset kirjainyhdistelmät koiran nimen edessä ovat yhdentekeviä. Tai siis onhan niistä ylpeä mutta eivät itsetarkoitus, matkan pitää olla hauska niitä hankkiessa. Pennusta saattaa tulla tähti, saattaa olla tulemattakin, kunhan meillä on mukavaa uusia asioita opetellessa, niin kaikki on hyvin. Välillä haaveilee uusista haasteista esim. jälkikokeeseen menosta Jingan kanssa mutta kun katsoo pienen koiran hyppäämistä melkein metrisestä, niin kyllä minua heikottaa. Kiltisti yrittää koira ja hienosti hyppää minun takia minun pyynnöstä. Siksi tekee pahaa, jos jotakin kuitenkin sattuu. Minun kunnianhimon takia laittaisin koiran vaaraan, ei tunnu kivalta. Ehkä kuitenkin, ehkä ei…

Toko on ollut tosi hauskaa Jingan kanssa. Se vaan niin nauttii tekemisestä täysillä ja yrittää tehdä oikein, kun vaan osaisin sitä neuvoa. Vaikeus on ne omat virheet, aina sortuu vanhoihin paheisiin, joista hetkittäin on päässyt eroon. Välillä tulee ihmeteltyä, että miten helppoa Jingan valioituminen oli. Me ei todellakaan hallittu/hallita vieläkään seuraamista, noutoja tai luoksaria kuten haluaisin ja silti ollaan tuolla suoritustasolla ykköstulosta saatu kaikista EVL-kokeista, missä tänä vuonna käytiin. Piti ihan kurkata koiranetistä kuin moni bortsu on valioitunut kolmella EVL-kisalla. Tänä vuonna vain kaksi Jingan lisäksi (28 valiosta).  Vain yksi koirakko on tänä vuonna valioitunut vähemmällä koemäärällä kuin me (me käytiin yhdeksässä kokeessa, kun yhdelle riitti 7). Viime vuonna tuli kolmekin botrsua valioksi mimimikoemäärällä (kuudella). Näiden taitavien lisäksi kolme muutakin koirakkoa selvisi valioksi kolmella EVL-kisalla (yhteensä 30 TVA:ta). Ei siis ihan ole kauraleipää "tulostasomme"! Hieno koira on käsiini osunut! Jos ensi vuonna osasisimme kisata tumpeloimatta kertaakaan, niin voitaisiin päästä paremmille pisteillle. Hiominen ja endorfiinia tuovat treenihetket siis jatkuvat!

Kiilan kanssa tokoileminen olisi just sellaista pakkovääntöä, mitä en halua. Niinpä me vaan hömpötellään ja tehdään juttuja mistä Kiila nauttii ja saa päteä, temppuillaan pieniä mukavia juttuja. Niin ja nyt on talvi ja Kiilan sininen pallo odottaa uskollista pyörittäjäänsä pihalla.

Piiperön kanssa teemme kaikkea hauskaa ja kyllä vaan pennun kanssa nautimme molemmat niin hiffaamisista kuin tekemisistämme. Viikon teemana on ollut tunnari ja koske, nämä siis toisiinsa yhdistettyinä. Kivaa on, ja haasteellisemmaksi muuttuu, kun otetaan vieraat kapulat mukaan.
Alkuosan kuvat ovat treffeiltä ennen joulua ja nämä joulun jälkeiseltä treffiltä, kiitos Minna ja sheltit seurasta!

Superhienoa vuoden vaihdetta ja mukavan puuhakasta vuotta 2015!