17-viikkois posetus
Mandariini-iloa!
Neljä kuukautta nuori otus on oikein hauska ja avoin ja enimmäkseen hyvin kuulollakin. Kiloja on jo 12 ja jalat on sen näköiset, että neiti tuosta vielä kovasti kasvaa, taitaa tulla kolmikon isoin, niin kuin toivoinkin!
Onneksi meidän toko ei ihan mennyt pilalle, vaikka "anna olla"-treenit meinasi pienen masentaa (pari postausta sitten). Sieltä syvästä suosta noustiin oveluudella. Seuraavalla temppukerralla tehtiin "anna olla" treeneja ensin ihan namilla olkkarissa. Prikka sai paljon positiivista palkkaa, kun malttoi antaa olla. Tämän jälkeen mentiin kellariin "pidä tunkkis" nurkkaan ja jätettiin namit näkyviin "anna olla" ja johan pysyi pentu paikalla, pitkään ja sain poistuakin monta askelta. Niin, sitä vaan edistystä syntyy takapakkien kautta useinkin. (Jingan kanssa muistan saman ongelman paikkisten suhteen, Jingalle auttoi pallon pitäminen vierellä. En muista, kuinka kauan yritin tuota kärsivällisyyttä kasvattaa mutta onnistuminen tapahtui yli puolivuotiaan kanssa.)
Tunnarissakin olemme edenneet, voin laittaa jo monta kapulaa lattialle ja hienosti löytyy oma. Siinähän ne meidän osaamiset onkin. Katselin useampaakin blogia, ja niissä nelikuiset osasi jo vaikka mitä. Mutt, eiköhän me keretä ihan omaakin tahtia - ei kiirusta.
Nyt olen ollut hyvin organisoitunut. Kun Jinga pääsee Jattilaan treenaileen, niin joko ennen tai jälkeen treeniensä pääsee nuoriso- ja senioriosasto olohuonetreeneihin. Prikan kanssa puuhaillaan noita edellä mainittuja ja kontaktia tietty, joskus targettia, tasapainotyynyilyä ja erilaisia kiertoja. Kiilan kanssa myös pientä sievää temputusta, niin, että kaikilla meillä on hyvä mieli treenipäivinä. Oikeastaan tosi hyvällä mielellä kolmen superihanan koiran treeni-innon jälkeen! Halpaa euforiaa!
Tänään oli superpäivä, kerkesin kahdesti valosalla kunnon kävelylle. Aamulla talsimme pari tuntia metsäpoluilla. Iltapäivällä tunnin lenkki. Ja kyllä oli eroa katukävelyosuudessa, kun siinä välisssä ostin talvisaapas-icebugit (aikasemmin on ollut vaan lenkkari-icebugit, eikä ne tuonne hankikävelyille ja loskaan sovellu). Ai niin, ai niin, meidän ihmelapsi oli taas asialla. Kun palasimme jälkimmäiseltä lenkiltä ja olin ottamassa koiria kiinni, niin pentu tulee takaatani ja tuo käteeni Jingan pannan. Ja vielä illalla myöhään, päästin koirat puolivälissä kotikatua irti. Tulin pihaan ja taas oli yksi hanska hukassa. Menin portille ja pyysin Jingaa etsimään. Prikka katsoi minua ja juoksi suoraan hanskalle (noin 30 m) poimi sen ja toi sen taas iloisesti suoraan käteeni (ja supernopea Jinga jäi kakkoseksi). On se hauska ja fiksu penneli!
"vaivihkaa kohta tuon luun otan"
"4 kk- juhlapäivän kunniaksi sain isohkon pahvilaatikon"
"Sitten vähän pienemmän"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti