Vanhin tekee tämän perheen ennätyksen - 13 vuotta

Kiila olomuoto oli keväällä hyeena.

Kesällä meillä oli whippetti, jota usein perheen nuorimmaksi arvuutellaan.

Whippetti metsässä

Keskikesällä alkaa jo haivenia ilmestymään.

Posetusta

Kovin on onnellinen Kiila, kun pääsee välillä yksin lenkille ja varsinkin, jos lelu on mukana.

Uimarit

Nuorin ja vanhin ja ruska alullaan.

Jinga jaksaa aina poseerata, Kiila innostuu oikeastaan vain lelujen innoittamana, muuten typerää pakkopullaa.

Uni maittaa riippukeinun alla.

"Vitsit mäkin saan juosta kentällä!"

Syyskuussa piti vastata Särmä-pojan spagettihaasteeseen, siinä haastetta kerrakseen kuurolle.

"Onneksi marssijärjestys on säilynyt kaikki nämä vuodet noiden kakaroiden kanssa."

Sieniretkellä Muuratsalossa, tässä Päijänteen rannalla evästauolla, järvenrantakävelylle, kun halusin.

"Synttärien vietto meni näissä merkeissä, onneksi sai edes välillä tarjota palloa tai keppiä."

Kyllä tästä 13-vuotiaasta on vaikea ikää nähdä päällepäin. Iloisesti lähtee kävelyille ja jaksaa hyvin normikävelyt. Juoksulenkille ei tarvitse enää tässä iässä lähteä. Niin, ja ihan ei niin jaksa enää lasten kanssa peuhata kuin ennen. Meillä kävi lapsiperhe bortsuihin tutustumassa. Kiila jaksoi muutaman kerran etsiä piilotettua lelua, jätti sitten kuitenkin homman peheen nuorimmille ja seurasi touhua sivusta. Kuulo on se mikä haittaa arjessa. Katsotaan ottaako koirageenit vielä Kiilankin näytteen tutkimuksiinsa. Jos ottavat, niin sitten päästäis todennäköisesti BAERiin aikuisiänkuurouden tutkimuksen merkeissä. Kiilan poika on kantaja, niin sekin antaa viitettä, että geneettistä taakkaa on Kiilan kuulon heikkemisessä.
13 vuotta ollaan saatu nauttia maailman kilteimmän ja luottavaisimman, meidän saksalaisen seurasta,  kiitos Kiila.