perjantai 5. elokuuta 2016

Perjantai on lelupäivä



"Voi tätä vaihtoehtojen määrää, ei pysty ei kykene mitään ottamaan, ei vaikka olisi vain yksi valittavana!" Prikka ei ole vieläkään kasvanut aikuiseksi, se ei pysty toimimaan, jos muut koirat ovat ympärillä. Se saattaa koskettaa lelua, näyttää piilossa olevan muttei ikinä ole minulle mitään tuonut, jos muut koirat ovat kuvioissa mukana. Prikka vain vahtii muiden tekemisiä.

Kuvan uusi rantalelu oli koirien ehdoton suosikki "lelun" poiminnassa.

Välillä kaksikko mietti, että kumpi valitsee ensin, kun ei ollut nopeuskilpailu kyseessä, niin kyllä Kiila veti pidemmän korren. Erotuomari siellä takana tarkkailee.


Vähän on ylpeä kalikan valitsija!

Ainoa lelu, mikä välillä käväisi Prikan suussa oli tämä pikkudami.

Taas tarkkaillaan, että mitä se kaiffari poimii.

Karvaeläin oli aika pop!

Toisella lelut, toiselle kapulat.

"Näitä lisää" - tuumaa Jinga

Nyt on parhaat valittu pois.

Dami kuului vielä ykköskastiin.

Kiloinenkin on kivempi kuin jäljellä olevat rätit.

Niin kiva kiloinen, että neuvotteluja piti taas käydä, että kenelle se oikeasti kuuluu.

Kiilallehan se kuuluu.

Prikan tyytyessä metalliin.

Vielä löytyi metalli Kiilallekin.

Kiila ja escortit!

Vähiin käy ennen kuin loppuu, lippis siis tokavika aarre.



Jinga ja rätti, joka jäi vähiten halutuksi "leluksi".

"tuuksä leikkii meidän ka?"
Kamut odottelee portaiden juurella.

Meidän lelupäivällä oli kaksikin funktiota. Leluvalikoimaan en laittanut koirien suosikkileluja, palloja tai patukoita, vaan eri materiaalit olivat päivän sana. Kangaspalat ja metallit upposivat vähiten trioon mutta kyllä nekin kelpasivat kun muuta ei ollut tarjolla. Kaikkea voidaan siis jatkossa noutaa ja pitääkin vähän panostaa näihin erilaisten esineiden etsimisiin ja noutoihin. 
Toinen funktio oli "rätit" tunnarina, laitoin Jingalle neljää rättiä riviin ja yksi niistä oli minun hajuinen. Hauskasti Jinga sen yhdisti tunnariiin ja etsimällä etsi hajustettua rättiä. Aika hieno juttu, pari kertaa viime talvena oltiin juttua kokeiltu sisällä ja sitten taas unohdettu koko homma. 
Prikan kanssa piti sitten eri materiaalien poimista tsekata ihan kaksistaan. Hyvin poimi kakara eri jutut, kun ei tarvinnut keskittyä kilpaileviin yrityksiin.






Kyllä se Prikkakin toimii!

Olipa viikolla taas hienoja värejä iltataivaalla. Kamera ei ollut iltalenkillä mukana, niin jäi keltaista keltaisempi ilta-aurinkotaivas kuvaamatta. Kotipihalla aamuauringon puoleinen taivas oli taas upean punainen sateenkaarineen!

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Teknistä hiontaa




Hektisten viikkojen jälkeen oli kiva aloittaa "kotiviikko" pakettien avaamisella. Tulin tilanneeksi turvallisen pk hyppyesteen ja maanantaina ehdin sen purkaa paketistaan ja tokihan sitä testattiin ja tehtiin hyppytekniikkaa. Jos sitä pikkuhiljaa metriseen Prikan kanssa päästäis. Kuukausi sitten hypytettiin 65 senttiä ja nyt käytiin 75:ssä. Tässä meidän hyppysankarien tyylinäytteitä, kolmen hypyn kautta korkeuden arviointiin (rimat siis kinnerkorkeudella).















Iltapäivällä haettiin uusi paketti, kun olin voittanut lahjakortin Peten koiratarvikkeeseen Prikan nimellä vastaamalla käyttäytymistutkimukseen kaikkien koirien osalta, ja paketistahan löytyi:


Uusi possu löysi heti tiensä nuorten uudeksi unileluksi, sitä kilpaa hoidellaan. Peti ei kiinnosta ketään näillä helteillä mutta kenties talvella sitäkin enemmän. Ikinä ei ole noin hienoa petiä ollut. Kun Prikka brassaili uudella possulla, Jinga etsi vanhan ja kuluneen lelun itselleeen  ja ihan onnelliselta näyttää tuon kauan (ainakin 15 vuotta) kestäneen rinkulan kanssa.

SM:stä en ostanut ainuttakaan lelua mutta kokoontaitettavan ison merkin (mun pellesilinteri-viritelmä ei ollut katu-uskottava, eikä pysy kunnolla pystyssä). Sekin otettiin testiin vielä samana päivänä. Siitä ja hypyistä on muutama puutarhatonttukuva täällä eli FB:ssä.

Takaisin tekniikkaan, meillä oli Oili-koulutukset ja tekniikan hiomiseksihan se meni. Tehtiin Jingan kanssa ohjattua ja ote kapulasta oli löysä kuten yleensä. Siihen olimme saaneet hyvät täsmäohjeet jo runsas vuosi sitten mutta siihen se sitten jäi - onko se niin nuukaa, jos vähän kolisee. No, nyt ei jäänyt teoriatasolle vaan ihan oikeasti vaadittiin pitoa. Se olikin sitten astetta vaikeampaa, periksi ei annettu ja asiaa väännettiin runsas puoli tuntia. Muutaman kerran saatiin hetkittäin pientä vastusta, kun vedin tunnarikapulaa, mutta kovin oli löysä leuka. Huh, koville otti rautalangan vääntö mutta taisi sitten lopussa ohjaajakin päästä jyvälle, että mitä haettiin. Seuraavana iltana Jingalla olikin sitten täydelliset pidot, ohjaajan öisäksi joku muukin tässä combossa tarvitsee aika sisäistämiseen! Rautalangan väännöstä Haltsosen Maijan ottama kuva.

Prikan kanssa halusin työstää pidempää jatkunutta teemaa - hereillä olemista. Taas oli viikonloppuna tarvittu kaksoiskäskyjä tokokokeessa. Toukokuussa työstettiin asiaa tokoringin koulutuksilla, niin että kaikista häiriöistä ja tulevien tehtävien esittelystä huolimatta huomion piti olla minussa ei tulevassa. Kesäkuussa keskityttiin noutoon, huomio minussa ei kapulassa. Nyt Oilin kanssa otettiin häiriöt paikkamakuuseen ja tulihan todettua, että koira ei tosiaan ollut töissä, meinasi alussa lähteä kaikkeen häiriöön mukaan. Onneksi Prikka otti opiksi. Jos näiden oppien (ja häiriöiden) kanssa jatketaan, niin eiköhän siitä kelpo koira tule. Prikka, paikkis ja häiriö Haltsosen Maijan kuvaamana:

Hektisen viikon jälkeen hiontojen väliin sopi myös tämä:
Kaikki koirat pääsi Luunhalaajan käsittelyyn, kun hellettä piisasi niin oltiin ulkona  ja kukin kävi viltillä vuorollaan. Tällä kertaa jumia löytyi vähän enemmänkin kuvan koirasta Jingasta. Prikka ja Kiila olivat hyvässä kuosissa.

Me keskitymme hiomiseen ja nautimme kesän pakahduttavasta runsaudesta kaikilla aisteillamme.