Pieni suuri koira

Jollain on sellainen pieni koira, joka ei ole lainkaan katu-uskottava, sellainen pieni ja pörröinen pallo.

Vauhtia ja sähäkkyyttä löytyy, suunnalla ei väliä, kunhan nyt lujaa mennään.

Vesi on pienelle tosi tärkeä elementti, viilennys on tärkein funktio, ihan sama mitä mittari näyttää, niin aina voi maata purossa, ojassa tai järvessä.

Sillä silmät niin loistaa, kun kaikki on hyvin. Ilmeitä, kaiken sulattavia piisaa.

Sisällä on omat tärkeät pehmojutut, joita pitää välillä ulkoiluttaa, ulkona pinkki rengas on niin very best, se haetaan palkaksi, vaikka mitä hienouksia olisi tarjolla.

Kovasti on pieni koira nöyrä joissain tilanteissa, kun muut koirat tekee itsensä tykö, niin pörröinen pallo väistää jonnekin pimentoon - "ei mua kuitenkaan kukaan minnekään tahdo, aina nuo toiset". 

Kun kuitenkin huomiota on joskus tarjolla, niin voi, kun on pieni palleroinen onnellinen, se röhkii ilosta ja onnesta. 

Eipä ole somempaa ääntä kuin tuo röhkinä, röhkinä on Jingan ja se on osoitettu kaikille tärkeille ihmisille, joista minä olen yksi etuoikeutettu joku.

Onneksi olkoon kesän lapsi!
Kuusivuotias on jo aika aikuinen!
Merkkipäiväänsä 9.7 pieni suuri koira vietti matkoilla Savonlinnan eteläpuolella.

The doggies on their holiday and our training statistics 1/2016

This dog is mostly observing - the other two do the swimming

The trio had a luxurious fortnight at the summer house. I guess it was mostly sunny and warm waters.  They enjoyed the new toys and swimming and had good forest folks. Could not have nicer holiday! I am so lucky that I did not need to have a single worry about them while our visit to East Cost, Great Lakes and Niagara during the heath wave by the end of June. Actually, I got so used to dog-less way of life that during the first days back to the cottage, it was still my daughter who fed them and took them for the walks. Less than two weeks and forgetting the dog routines.

Prikka, the official game supervisor

The official blueberry supervisors, three of them in both pictures. During this a nice couple of litres was picked and we got such  a good blueberry pie.

Now, it is good time to make a resume of our training during the first half of the year (actually until mid June because to the holidays. I trained Prikka by myself or with friends 102 times, only 71 times  Jinga. I think I am quite happy training most days of the weeks. Besides these we had a coach seven times (mostly Prikka), quite luxurious. Prikka had only one official show, Jinga none. Hopefully we will be competing more the second part of the year.  With tracking we have been really lazy, Prikka three times, Jinga only twice. We will improve in that as well! Prikka spent also one Saturday morning learning the basics of water rescue, she goes to water more easily when she is not "supervising" the other two.

This week we took part in the unofficial show in the beginners class (three weeks to Finnish Championships and we will be in the team of our breed club). 

We got altogether 187,75 points.

down stay 1 minute, 10  - well done (I was most worried about this movement)

heel work, 10 - she lost the contact slightly a couple of times

down during the heel work, 8,5 - she was slowish getting down (this is untypical)

recall, 9,5 - she ran with a good speed but slowed down a bit the last meters

holding the dumbbell, 9 - a bit of rolling of the dumbbell with her teeth

distant control, 2 meters, 1 sit, 1 down, 7 - she did the movements ok from the distance but not the down, neither             the sit position on heel position

jump, 10 - good

general impression, the co-operation, 10 - so happy about this

Now, it is still finding the correct mood for our working, not too  anxious, not too peaceful! I guess these unofficial shows are more for me, learning to behave. 

Tiina Harju took some picks from the rainy show, thanks!

Onko sade noin kurjistava juttu, vai onko koiraa palkittu ihan väärästä asenteesta?

Onneksi palkintolelusta oli kovasti iloa, ennen kuin oli levon aika uusimman aarteen vieressä.

Atlantin toisella puolella

Oli kyllä hieno

Koiranpitosääntöjä ulkoilutiellä Bostonin suunnalla

Nämä "tiput" poseerasivat vähän enemmän kuin hylkeet

Kaikenlaisia hienoja meren erikoisuuksia löytyi rannalta

Musta läntti on hylje, kamerattomalla retkellä meren rannalle Cape Codissa nähtiin monta hyljeperhettä mutta kameran kanssa en saanut tämän parempaa otosta sukeltelevasta hylkeestä.

Cape Copin sisälahdilla

Puutarhan vierailijoita ystäviemme puutarhassa, Cape Cod

Tauko uimarannalla Ontariojärvellä - matkalla Niagaralle

Amerikan puolella jonotettiin Maid of Mistiin sinisissä sadetakeissa- Niagara

 Niagaran putouksia Kanadan puolelta

Mustia oravia oli kovasti Niagaran edustalla puistossa

Kaunista meren rantaa New Havenin lähistöllä

Well, ei ole meidän sesset monestikaan tarvinneet hoitajaa, nyt tarvitsivat puolitoista viikkoa ja hyvin taidettiin pärjätä puolin ja toisin. Kiitos nannyt, kun saimme niin huoletta matkaan lähteä! Puolitoista viikkoa meni siivillä Uuden Englannin suunnalla. Hellettä oli melkenpä joka päivä noin 30 astetta ja joka paikassa kylttejä: koirilta pääsy kielletty, joten hyvillä mielin ilman koiria reissussa.

Kesk-Suomen keskikesä kauneimmillaan

Täällä Keski-Suomessa ollaan kovin ylpeitä, kun kaksi jollyä oli agilityn SM:kisoissa Lahdessa. Fun ja Carina tekivät hienon ja vauhdikkaan nollan joukkueelleen ja joukkue JKF (Pietarsaarenseudun Kennelseura) tuli hienosti kahdenneksitoista lähettäessään ensimmäisen maksijoukkueensa maailmalle. Särmä ja Sakari tekivät hienon radan ensimmäisissä arvokisoissaan, harmittava alun hyppyhässäkkä väärin päin hypätyn hypyn kera aiheutti hyllyn ja kepeissäkin rytmiongelmia mutta muuten sujuvan oloinen rata, on ne hienoja aksatykkejä kera taitavien ohjaajien. 

Meidän oma JATti tuli kuudenneksi maksien joukkueissa, hienoa taitavat Keski-Suomalaiset, Elina, Väne ja Tiina Kera Ultran, Luxin, Pongon ja Piikan!

 Me ehdittiin nauttia mukavista kävelyistä, tänä vuonna tupasvillat kukkivat kovin näyttävästi. Pihalla tokoiltiin, sadetta pidettiin ajoittain milloin missäkin. Kuvat Jyväskylän Soidenlammelta, käveltiin runsaat 10 km yksi kaunis päivä.

Lauantaina kävimme tsekkaamassa lähistöllä olevan Keltinmäen alppiruusupuiston, 

osa ruusuista oli jo ehtinyt kukkia mutta vielä löytyi kukkiviakin lajikkeita.

En tiedä mitä nämä tässä juonii ja miettii, osuttiin kuitenkin kävelylle ihan sateettomaan hetkeen sunnuntaina Hämeenlinnassa (kun aksaajat aika lailla kaatosateessa ja loassa Lahdessa  tekivät suorituksiaan.) Kun pääsimme pois tästä mökin suosikkimetsästämme, Niin Jinga jäi vähän väliä taakse ja nuoli ja puri jalkaansa. EN siinä mitään nähnyt, niin jatkoin matkaa. Lopun matkaa Jinga jo ontui selvästi. Mökillä huomasimme, että vasen etutassu oli ylhäältä (edestä) turvoksissa ja kovin aran oloinen. Kyllä siinä huoli ehti syntyä, kun toinen oli niin kipeän oloinen ja aristi tassuaan. Onneksi turvotus laski suht nopeasti levossa ja kipukin väheni silmissä mutta kyllä vaan pelästytti.

Kyllä kesällä kelpaa! Alla enemmän kuvia pihan kukista.

Tähän on selvästi muodostumassa ruusupiha, tämä lajike on levinnyt aika hyvin ja saa tuohon levitäkin näkösuojaksi.

Akileijaa on pihalla monen värisenä, kaunis kukka läheltä. 

Juhannusruusumme kera oikein kauniin ja hyvän Juhannuksen toivotukset!