Competing in Class 1, now ready for class 2

training at Haukkuvaara 19.2. Foto by PopDog 

What a sunny weekend, what a lousy handler!
I have not been training too often lately, only during the weekends and just by myself except the once a month "workshops". I do not find any other reason than this for being so extremely nervous today in our first show in the open class, class 1. My heart was bouncing away and I hardly heard what the steward said. Neither have not competed in Finland for a while not after The Finnish Championships last summer. The show was in Haukkuvaara, tiny indoor hall where we trained also last weekend. When I arrived, I was please to notice that we were doing the movements in two parts and they were in a "random" order (number indicating the "normal" order). It was so nice to be able to reward Prikka in between the first and second part. The stay was before the movements.

1. Sitting in a group for 1 minute, handlers in sight 9,5 points - Prikka moved a bit her paws

3. Stand under march  0 - I told Prikka to sit, so she sat
4. Recall 9 - she could have been faster?

5. Sit (or down) under march  10 

6. Send away into a square and lying down 9 - faster?

7. Retrieve of a wooden dumbbell 9 - a bit faster when coming back
8. Distance control 9 - she did what was asked but a bit slowly
2. Heelwork  9,5 - nice points even though I had to give her a second command when commencing
9. Recall and jumping over a hurdle 9,5 
10. Send around a cone and return 10 - this was a nice surprise, I did not expect these grades with her performance
11. General impression 9

All together 269/320 points.
Prikka was so good, she did just what she has been doing when training. I am so happy with her attitude, proud of my serious dog. Besides me being so nervous, Prikka's response in distant control could have been more alert.

Now, I think we will train hard to be able to compete next time in class 2. In order to be able to that we need to train with others because of the stays - the dogs go down and get up one by one, and they may not obey the neighbours. The other challenge for us might be the scent, we need stewarding and the distractions in that as well. The third movement that needs lots of improvement is the distant control with increased distance and including the stand as well. I think the recall with stops and the directed retrieve should be fine. Hopefully, I will recover from my winter sleep and finding the more active phase with the dogs!

Lots of sunny spring days!

Aurinkoa, juoksua ja jäätä

Joskus ollaan tavattu aurinko jo heti aamusta!

Jos heti aamusta suuntaa Myllyjärvelle pääsee aurinkoon!

Melkein terassikausi

Pari viikkoa sitten osui aurinko mukavasti pihaan.

Nyt viikonloppuna käytiin tsekkaamassa lähitienoon jääpaadet, ihan olivat komeita taas.

t

Yy, kaa, koo!

"Ai jotain tapahtuu, emmä kuullu mutta kai se kutsu kuului?"

Matkaan siis ja etumatkan turvin rinta rinnan ainakin hetken.

Kunnes joku keulii.

Lähto numero 2, yy, kaa, koo

Aikas hyvä rintama

Täysi kuu nousemassa.

Aamuaurinko 

Talvista luxusta

Talvista luxusta on, kun pääsee treenimään lämpimään halliin muiden seuraan. Viikko sitten Woollandialaisten järjestämään viikonloppukoulutukseen tuli yksi peruutuspaikka. Kun itsellä oli huutava pula treenamisesta, treeniseurasta ja hyvistä treeniolosuhteista, niin sinnehän piti päästä. Kaksi vetonaulaa lisää oli paikka, Strömfors, jota kaikki ovat kehuneet ja jonka "pystyttämistä" on sivusta seurannut kaiken aikaa sekä minulle uusi mutta yhtä lailla kehuttu ja tunnettu Jessica kouluttajana. Odotukset olivat siis kovat, mutta puitteet ja koulutus ylittivät silti odotukset.

Lauantaiaamuna teimme AVON koemaisesti. Aloitimme seuruulla, koira oli ihan hyvä mutt yks tietty ohjaaja taas vähän kääntyili miten sattui ja niin ei koira pysynyt aina mukana käännöksissä. Ihan alusta ei Prikka ollut täysillä mukana, parani loppua kohden. Liikkeestä seisominen oli hieno. Seuraavana luoksari, suht hyvä draivi mutta pieni polveen törmäys ja jätättäessä oli kuikuillut ympärilleen. Liikkeestä istumisessa ohjaaja ei uskonut, että koira istui ja tuli kurkkailtua taakse, muuten ok. Ruutu ihan ok. mutta Prikka jäi turhan etulaitaan. Tämä oli meidän eka setti, pieni palkkaus ja briiffaus ja taas jatkettiin. 

Toinen setti aloitettiin noudolla, missä oli pientä mälväystä muuten hyvä, Seuraavaksi hyppy, oikein mallikas suoritus.  Kierrossa en ilmeisesti osannut koiraa valmistella tarpeeksi hyvin, kun lähti aika lailla vasemmalle kohti ruutua, josta sitten korjasi merkin kiertoon. Kaukoissa saatiin taas meidän nukkumisongelma näkyviin. Ei mennyt ekalla maahan ja ensimmäistä istumista piti vahvistaa uudella käsimerkillä, vähän tahmeat vaihdot kaiken kaikkiaan. 

Iltapäivällä teimme korjaussarjaa aamupäivän liikkeisiin. Seuruussa ohjaaja sai ohjeita kääntyä ripeästi ilman ylimääräisiä steppailuja. Palkkaa usein heti käännöksen jälkeen ja vähän voi vihjata sanallisestikin ennen käännöstä. Jessica tykkäsi Prikan perusasennoista. Teimme targettia, ja onnistuihan sinne meno ilolla ja vauhdilla, kun otti suuremman targetin käyttöön, ei tarvinnut koiran himmailla onko lapulla vai ei ja itse pystyi palkkaamaan. Liikkeiden välissä ei passaa päästää koiraa hillumaan, läsnä ja lähellä kaiken aikaa. 

Paikkistreenejä ehdimme tehdä kimpassa. Prikka istui moitteetta, vaikka olin piilossa. EVL-loppuosa ei sujunut. Eli ryhmätreenejä jatkoon.

Sunnuntaina teimmekin ylempien luokkien liikkeitä. Kaukojen seiso-maahan on yhä se, mikä ei suju. 

Yhdeksi lääkkeeksi saimme maahanmenon peruutuksen kautta - ajatus peruuttamisesta! 

Tehtiin liikkuroitu tunnari ilman kommervenkkejä ja löysi oman.

 Haastetta hommaan tehtiin ihan läheltä, kapulat vieri vieressä tai päällekkäin ja se oma piti poimia.

Myös eteenmenoja treenattiin, ei osannut hallissa, ellen käynyt reittiä näyttämässä.

 Menikö Prikka eteen ja palkkaa pitäisi saada pysäytyksen jälkeen?

 Tässä taidamme pohtia hässäkän syvintä olemusta. Hyvin lähti Prikka kiertoon (no, vähän se ruutu taas houkutteli, mutta...), hyvä paluu takaisin. Paluuhyppyjä treenailimme, kovin on vaikeata hypätä vinoon palatessa. Vinohypyt pysyvät siis agendassamme.
Teimme myös metallihypyn. Hyvin haki, eikä kalissut, vinous haittasi paluuhyppyä, piti auttaa. Teimme myös ohjatun, joka oli ihan täydellinen, hieno merkille meno ja vasemman poiminta.
Kyllä mahtuu paljon yhteen viikonloppuun! Tai sitten pohdimme sitä, että "dieseli" pitää pitää virkeänä koko ajan sitä ei saa päästä haahuilemaan, eikä myöskään lepomoodiin, niin kauan kuin homma jatkuu. Sunnuntaina kiinnitin liikkeiden väliin enemmän huomiota ja skarpimpi oli Prikka.

Katsomo seuraa tai seurustelee, tuhannet kiitokset Woollandian väki, kun niin ihanasti otitte meidät tuntemattomat joukkonne, kovin oli kotoisaa ja mukavaa. Prikan "action" kuvat ovat Marikan & co ottamia, kiitos niistäkin, Woollandialaiset! Strömfors Dog Sports halli oli mielettömän hyvä paikka treenata, oli tilaa, hyvä pohja, keittiö, vessoja paljon ja hyvät ulkoilumaastot vieressä.

Strömfors Bed and Bistro, söimme jumalaisen hyvin, aivan ihan paikka!

Strömfors

Lauantaina oli upea aurinkoinen päivä, ihan olin pakko karata aurinkoiselle jäälle!
Voiko enemmän luxusta olla kuin onnistuneet treenit osaavan ja sympaattisen kouluttajan kanssa hulppeassa hallissa, hyvässä seurassa ja vielä ulkoilut aurinkoisessa ja idyllisessä maastossa?

Päivät pitenee ja hymy levenee

Kyllä se aurinko on silloin tällöin näkynytkin, vaan kovin harvoin ilmiö on osunut vapaa-ajalle. Loppiaisena kävi kuitenkin näin onnekkaasti.

Loppiaiseen mahtui muutakin hienoa, meillä kävi maailman parhaat koiravieraat. Koirat saavat aina herkkua ja jotain "muodikasta" lelua. Ihan aina, käydään me kylässä tai meillä. Ihan huippua, lisäksi vielä rapsutusta sylissä tauotta.

The trio ja jäämuodostelmat Myllyjärvellä.

 "Joo, kyllä on oma aika, se elämän paras aika, jäänyt vähille tämän kuukauden aikana. Onneksi jotain parannusta havaittavissa, olkkaritreenien lisäksi, treenailtu pari kertaa viikossa teillä ja eilen vihdoin viritettiin hyppyestettäkin takapihalle. Toivon kipinä, että näin jatkossakin. Ens viikonlopuksi  on luvassa treeniä luxuxoloissa ja hyvässä seurassa, kuulemma!"

Päivät ovat pidenneet vuoden alusta puolella tunnilla kummastakin päästä. Kuukauden lopussa on luvassa vähän enemmän kumpaankin päähän, siis koko ajan enemmän mahdollisuuksia pihatreeneihin. Kävelemään on päässyt hämärässäkin. Kiitos lumen ei ole ollut sysipimeää lain! Eilen pilvisen sään valoa ihmetellessä tajuttiin mikä ero on Englannin pikkukylällä ja Jyväskylän taajamalla. Täällä valosaastetta piisaa, Englannissa siitä ei ollut tietoakaan, katuvaloja ei kerrassaan ollut. Yksi katuvalo kenties kylän tärkeimmässä risteyksessä.

Tuijotuksia ja lyhyitä päiviä

Tuijotusketju, Kiila sai moisen aikaiseksi useamman kerran. 

Kiila sujahti trioon hyvin kiilamaisesti, ilman jännitteen häivääkään. 

Koirat tuijotteli kovin jouluviikon me muut syötiin hyvin, yli viikon verran herkut vaan paranivat päivästä toiseen. Herkuttelua ja hyvää seuraa, voikos sen hienompaa joulua olla?

Ilmat olivat kovin harmaat jouluviikolla, vuoden viimeisenä päivänä pilvipeite hieman rakoili. Lyhyet päivät, jäinen maa ja vapaa-ajan supistuminen ovat kovasti vähentäneet meidän tokoiluja. Muutaman kerran ollaan kuitenkin treenireppu pakattu, ehkä tässä pikkuhiljaa oppii taas aikansa organisoimaan. Yksi mikä on varma, niin päiväthän tässä pitenee, joten kovasti valoa tunnelin päässä.

Erinomaisen puuhakasta vuotta 2017 sessejenne kanssa!