Kuvat on torstain kävelyltä, aurinko paistoi ja päästiin ekan kerran sitten elokuun kiertämään Ladun Majan lenkki. Ei sitä ole passannut latuaikaan talsia. Nyt olimmekin kreivin aikaan matkassa. Latupohja oli vielä jäässä, niin hyvin pärjäsin lenkkareissa. Hassu kevättalvi, nastakengissä meni koko talvi. Ihmeen hyvin on kuivin jaloin päässyt kotiin metsäpolkulenkeiltä, kevyttä on kulkea, vain parina aamuna on pitänyt laittaa saappaat.
Kun aurinko on paistanut, kentät ovat sulia ja Prikka piristynyt ihan silmissä, niin onpa ollut huippua taas treeniä kunnolla. Kolmasti ollaan saatu seuraa. Kerran treenittiin keskenämme mutta muutaman potkupalloilijan seassa. Niin, olen into pinkeänä treenannut, ettei ole kameraa/puhelintakaan muistanut kaivaa esille. Siksi ei ole todistusaineistoa esittää.
Vappuna oli oikein hyvät treenit Annan kanssa ja tuli taas todistettua miten paljon haasteellisempaa on treenata esim. hässäkkää, kun liikkuri tulee "sotkottamaan" meidän kuviot. Vaikka nuo mustavalkoiset ei niin häiriötä otakaan, niin onhan se ihan eri asia lähteä törpön kiertoon, jos liikkuri, siinä ensin sekoittaa pienen koiran askelmerkit näyttämällä noutokapuloita.
Aurinkoiset porukkatreenit jatkuivat viikonloppuna, sain kymmenen ihmistä kasaan Köhniölle, niin saatiin hyvät paikkistreenit tehtyä. Pitää vaan jatkossa muistaa tehdä enemmän koemaista ja tehdä liikkurivaihtokauppoja. Lauantaina kävimme vielä tekemässä BH-kokeen Prikan kera. Olin ilmoittanut Prikan tulevaksi tiistaiksi kokeeseen, sattuneista syistä jouduin sen perumaan. Nyt käytiin katsastamassa, että oltaisko me se osattu. Oltais me se osattu, tosin täyskäännös vasemmalle oli vähemmän kaunis. Oli kiva olla parina kokeeseen osallistujalle. Niin, ja saatiin sitten liikkuroidut tunnarit koko triolle Prikan BH:lun lisäksi.
Järvet ja koirat, vähän hankala yhtälö. En lainkaan muistanut torstain lenkillä, että koirilla on hinku dyykata järvelle jo kilometrin päästä, kun tietävät minne ollaan menossa. Sain aika kauan odotella piilossa, että mustavalkoiset muistaisivat olemassaoloni. Kiila onneksi pitää aika hyvin minua silmällä. Jatkossa pitää muistaa käskyttää Jingaa tai ottaa se kiinni, kun laumani pitää pysyä silmien alla. Jinga vie ja opettaa muuten Prikan pahoille tavoille. Jingasta ei varmaan aikuista tulekaan, tänäänkin porskutteli ojan pohjia myöten eteenpäin, vettä vatsaan asti. Alla yksi täkäläisista suolammista, kolme neljäsosaa jäässä, osa järvistä ovat jo ihan sulia muttei tosiaan kaikki. Muutaman päivän olen ihaillut västäräkkejä, kesä on tulollaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti