Ihan vaan kaksin kakaran kanssa

Kävipä niin hassusti, että isot koirat pääsivät mökkiseuraksi ja Prikka jäi kotosalle arkeen. Oli kyll mukavaa vaihtelua, kun sai treenailla paljosti ilman huonoa omaa tuntoa syrjään jäävien vuoksi ja kyll me treenailtiinkin. Yhtenä päivänä saatiin jopa kahdesti treeniseuraa. Lisäsin tänään tokokuvia meidän tokoruostekisoista rotumestiksistä heinäkuun alussa. Pitkästä aikaa tokokuvia, kuvat  Varjosen Jessican sivuilla,  aivan ihania, vaikka pisteet nyt olikin jotain aivan muuta. Meinas mennä ylikunnon puolelle. Kaikki kuvat on kuitenkin aiempia posetuskuvia, enimmäkseen veneretkeltä. Prikka on kova posettamaan ja sen kyll huomaa näistä kuvista.

Käytiin parina päivänä kaksistaan uimassa. Treeneissä oli eniten työn alla pk-hyppy. Vielä 10 senttiä uupuu metrisestä. Kehun kovasti hyviä hyppyjä ja kyllähän tuo koira itse huomaa hyppääkö vajaasti. Asenne on taas kohillaan, sain sen pilattua, kun huomautin huonosta hypystä, en kovasti mutta näköjään tarpeeksi anti-motivoimaan. Nyt ei Prikka enää kierrä tai tule hypyn alta.

Vaikka Prikka onkin kovin itseriittoinen koira, eikä sinänsä kaipaa koirien läheisyyttä varsinkaan sisällä, niin taisi sillä ikävä olla juoksukaveria ulkosalla. En tiedä oliko helteen vai seurattomuuden syytä, niin ruoka jäi usein kuppiin ja kovin haluttomasti sitä nyrppi massssuun sen vähän mitä söi. Nuorempana Prikka oli hidas syömään mutta viimeiset pari vuotta on ollut sellainen imuri, että on syönyt kauan ennen muita.

 Prikka on kovin cool  ja itsenäinen tyyppi mutta on muutama asia, mikä saa sen vuotamaan. Lumi- ja pihatöissä joutuu katsomaan koiran perään, koska sillä on kova tarve tehdä sitä mitä minäkin, kaivaa tai repiä tms. Jos heitän palloa triolle kuivalla maalla, se ei aiheuta mitään reaktioita, Prikka ainoastaan kyylää Jingaa muttei yritäkään saada palloa tai vastaavaa. Mutt mutt veden äärellä tuo cooleista coolein muuttuu huutavaksi hirviöksi. Ei siinä auta muu kuin uittaa koirat vuoroittain, jos haluaa noutoja tehdä.  Prikan ja mun lomalla muistui mieleen kolmas "vuodattaja". Otin heittopallon mukaan kentälle yhtenä päivänä, se ei aiheuttanut kuin harmia, keskittymiskyky itse tehtävään katosi kokonaan. Kun laitoin pallon keppeineen kehän laidalle, niin sinnehän tuo koira lipesi ehdottelemaan, että täällä olisi tämä juttu. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin, saimme tehtyä ihan hyviäkin juttuja. Heittopallorakkaus syntyi pari vuotta sitten. Englannissa käytin sitä jonkin verran saadakseni vauhtia ruutuun menoon, helppo palkkaus. Sainkin vauhtia mutta sain myös ääntelyä, siihen jäi heittopallon käyttö pitkäksi aikaa. Hetsauksen kanssa pitää olla kovin varuillaan tuon koiran kanssa.

Kesän ainoa kanttarellit onnistuimme keräämään "omalla lomallamme". Eiköhän syksy tuo tullessaan vielä onnistuneita sieniretkiä.