maanantai 16. maaliskuuta 2015

Half a year old Prikka







Encounters
One evening Prikka was funny; she took Jinga's collar out of Jinga's neck. Then she was happily playing with it. Then she stopped tossing the collar, and she came in front of Jinga trying to put it on. And Jinga did the best to help her trying to put her head through the collar. I should have got it videoed. May be I have to start working on this as a new trick.
Prikka can tease Jinga in many ways. A couple of times Jinga has taken Miss Piggy. It does not take long until Prikka has the big stuffed pig. Then after a while Prikka comes to Jinga and starts pushing Jinga with the toy.
There is a kangaroo (at least wallaby) size hare visiting our garden every evening. Prikka loves the droppings and keeps the garden clean. A couple of times she has met this mysterious treat deliverer, she is just staring the big animal in the corner of her kingdom, kind of curious, kind of respectful.
Prikka has also a good ear for music. In the beginning she was very puzzled with the saxophone but nowadays she sings nicely in tune when my husband starts playing.
On our walks when we come to the point where I have to leash the dogs, Prikka always runs towards me before I ask, she just needs to help me, making the initiative to get leashed.

We did survive the dark winter - hurray. Now, we have bathing in the sun for a week. What a blessing to have the blue sky! The dogs have also enjoyed the hard covered snow deck. If is minus degrees in the nights, lots of plusses during the day, the surface of the snow becomes so hard that even I can walk on it. And the dogs just love it they can run around, not only back and forth on the forest paths.

Our minuscule "shadows":
There is one thing that makes this calm lady totally berserk. It is the spade, if I start shovelling the snow, she just cannot cope it, like mad she catches the snow or the spade (which might turn out dangerous), so it is an issue. Another thing that makes her wild, is the toys in the presence of Jinga and Kiila. She does not mind the toys, instead she is attacking the dogs (mainly Jinga). Actually Jinga was exactly the same as a puppy.
Prikka, Her Royal Highness Foxbarton Kings Fancy fancies one of my neighbours madly. We meet this neighbour occasionally with his tiny Kleinspitz. Neither the owner or the dog fancy Prikka in any special way. But other way round there is a strong affection, when Fancy get his smell on the home path, her tail starts wagging from happily and she runs faraway to catch her King, even though told not to!

Never mind the tiny shadows - she brings so much sun with her. Such a nice and adorable half a year old one, a pleasure to have a thinker and doer in one package. The package is now 16 kilos and about 48 cm tall.

On a weekend we did some garden obedience. I have quite a nasty flu, so that is why I am so "well" dressed! This is how it looked like on Saturday - send away and recall etc
This is what we did on Sunday - retrieve etc
Some recalls on Monday, recall1 and recall2 and some running and playing

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Aurinkossa

Ruusupensas ei ole kovin fiksu valinta hammasteluun.

 Kaiffarit odottelee kovasti, että kerkeisin niiden kanssa pihalle. Ja miten silmiä hivelevää, tuo aurinko!
Lämpö saa Silakankin maastoutumaan, ei ole tätä ennen harrastanut.

Jinga pongas monen metrins runkokasan ja sinne vaan piti kiivetä, ja penneli tietty perässä.


Trioo niin nauttii kantohangista, voi juosta ihan mihin suuntaan vaan ja lujaa, tehdä äkkikäännöksiä!



Voi lentääkin, ihanan vauhdikasta!

Voi poseilla!






Ei se aurinko ihan joka koloon yllä, ihan on pelkästä kantohangestakin kovasti iloa.

Jyväskylän valtiaat kaupunkinsa yläpuolella. Alla takana näkyy Jyväsjärvi ja kävelysilta, jonne arkisin laskeudumme ja jota pitkin arkisin pyöräilemme työpaikallemme. Mennässä selviää meilekin kymmenessä minuutussa ja tullessa hiki hatussa melkein kaksinkertainen aika! Jyväskylä on mäkinen,

Tässä turistiopas kertoo, että takanansa kaukana mäen päällä on Nykäsen hyppyrimäki.

Koska aurinko ilmestyi vasta tällä viikolla, on tullut otettua kuvia koirista harvinaisen ilmiön vallitessa.

Tulipa ostettua uusi valovoimaisempi putki ja silläkin tuli otettua paljon kuvia.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Säpäkät Särmä ja Sakke


Sakke loi ihanat naistenpäiväkukat Saralle ja kasvattajalle, tekemällä upean voittonollan Särmän (JA Finntastic Fizz) kanssa Vantaalla. Kuva ja video: Sara Malinen.
Video

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Muuttuvassa maailmassa

Siinä menee päiväkahviseurani, rakas nannyni muuttaa pois kaupungista - 
Miten tässä nyt pärjäillään jos ei iltapäivisin pissille päästetä?

Samoin tein ollaan niin isoja , että kukaan ei nukukaan alakerrassa, vaan yläkertaan kömpivät ihmiset ja me koirat sit jossain vaiheessa perässä. Niin ja siellä ylhäällä ei päästetä edes sänkyyn nukkumaan. Nukkuvat kuulemma paremmin, jos ei pienet tassut potki tai tökkien kerjää seuraa. Sniff, sanoo pieni koira Prikka.

Onneksi vuoden pimeiän aika tuli selätettyä, selvittiin hengissä talvesta ja lyhyistä päivistä pennelin kanssa. Nyt valoa päin mennessä alkaa elämä kaikin tavoin kirkastua ja harrastusmahdollisuudetkin moninkertaistuu.  Voi, oentu miten lyhyt muisti sillä on. Vielä joulun aikaan oli paljasta maata, nyt  pälvipaikat ja varvut aurinkoisilla paikoilla tuntuvat ihan uusilta kokemuksilta pennusta. Samaten jouluun asti treenattiin käsikosketusta. Joulun aikoihin aloitettiin tunnari ja koiran käsikosketus siirtyi tunnariin. Oma merkitään nenkosketuksella. No, päivänä eräänä muistin tehdä taas käsikosketusta ja Prikka ei muistanut hommaa lainkaan, nenä vain alkoi käydä, että missä on tunnari. Niin on lyhyt muisti pennulla. No, kun oltiin aikamme muistuteltu käsikosketusta, niin saihan Prikka sitten vielä etsiä tunnarin ja hyvin löytyi oma. Tunnarin ja muutaman muun esineen kanssa ollaan erikseen treenitty pitoa, kovasti homma on vaiheessa.

Pieni ja lyhytmuistinen penneli rakkaan miss piggynsä kanssa.


Koirani perjantaiaamun lumisateessa


Perjantai-iltana ei mentykään märkään metsään kävelemään vaan reippaina käveltiin Killerille treenimään ihan vain kolmistaan. 







Tänään taas lenkkeilimme Kipinä-sheltin kanssa mustavalkoisilla ja Kipinällä synkkasi hyvin, hauskaa oli koirilla. Kiila keskittyi kybällä Eevikseen. En nähnyt  koiraa koko lenkin aikana, kun oli aina Eeviksen takana ja tikkuakin yrtti kovasti tarjota ihanlle aksaohjaajalleen (vuoden takaa).


lauantai 28. helmikuuta 2015

Luokkansa paras mutt, mutt ...

Ei se kauheesti lämmitä olla luokkansa paras, jos tulos ei yllä ykköseen.
Olimme ihanan lämpimässä Taitavien Tassujen hallissa noutajien kisoissa ja tuomarina Marjomäen Tuire.

Paikka istuminen 10 
Paikkamakuu  10  Nämä olivat positiivinen yllätys, kun J. on ollut hieman levoton treeneissä ja totellut naapurikoiran käskyjä alasmennessä ja/tai noustessa. 
Seuraaminen 7,5  - itse seuruu oli ihan ok. mutta siirtymissä vinkui ja 90 asteen käännöksissä, koira oli jossain ihan muualla kuin sivulla (omituista). Muuten suht hyvää tempoineen. 
Zeta 8  - hienot jäävät, seuruun kontakti taas onneton ja yhdessä vaiheessa meinasi jäädä jälkeen (joku sanoi sen nuoleen jalkaansa). Niin ja ohjaaja ei vielä ole oppinut että ne tolpat pitää käydä kiertämässä:
Luoksetulo 7,5 -  minusta oli hyvä suoritus, pysähti hyvin ja malttoi odotella, ainoastaa sivulletulo oli luokattomin aikoihin, jäi sivuttain minuun.
Ohjattu 8  - ok, mutta pientä kalinaa
Metallinouto 7  - pikkujalka osui esteeseem ja sit vielä pikkaisen kalisutteli palautuksessa.
Tunnari 9 - ihan hyvä, no ei ehkä heti avannut suuta.
Kaukot 5  - oli siirtynyt 3/4 koiraa ja tuomarin mielestä ennakoi (elääkö mun kädet omaa elämäänsä?)
Yhteensä pisteitä 246, jolla sijoitus 1. Koiria oli tulossa 10 mutta seitsemän meitä oli kisaamassa.

Siis ihan ok. suoritus, ohjaaja aika lailla kartalla (verrattuna esim. meidän koemaiseen treeniin pari viikkoa aiemmin). 

Näin korkkasimme koevuotemme.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vapputorvia ja isoa pientä koiraa





Luminen Jyväskylä 22.2.2015

Tänään saatiin herätä viiden sentin uuteen lumeen jo koko päivä on tullut lisää. Koirat kiipesivät taas poseerauskivelleen, pakkohan oli kuva ottaa, pikkasen on Prikka pätevänä! Luminen metsä on kaunis! Eilen tylsän ja harmaan kelin vallatessa tuli käytyä kännyn videoita läpi ja sieltähän löytyi jo vaikka mitä aarteita ja miten näppärästi ne tallentuu vaikka FB:n tai pitäis kai koittaa tännekin. 

Tämmäsiäkin löytyi pari, Prikka on selvästi liian iso meidän kämppään, kohta ei enää mahdu käytävälle: 

Kun se nyt alkaa olla koiran kokoinen, niin piti tänään jatkaa videoiden läpikäymistä ja tässä tulos:

Sat obe Prikka 8 vk targetti ja tasapainotyyny

Prikka 8 vk & Jinga, näkyy miten itsevarmana menee Kiilan aarteelle.
https://www.youtube.com/watch?v=srkUJBOhy9k

Metsässä pienen pennun kanssa
https://www.youtube.com/watch?v=SW1pzYedkuQ

Prikka 4 kk ja possu juoksee 11.11. eli
https://www.youtube.com/watch?v=mnGnsyii0zM


obe 12 w koske, kieppejä, ja kontaktia, 2 lelua https://www.youtube.com/watch?v=LoF87uigAl0

Prikka 16 w tunnari, sivu, maahan ja paikka

Kaukana täydellisistä onnstumisista, hyvin videoista aina huomaa, että mihin pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Kannattaisi siksi vähän useamminkin videoida ja tarkkailla mitä on tehty ja miten. On kyllä kiva myös katsoa, miten vauhdilla kakara kasvaa.

Sain myös laitettua Jingan viime viikkoisen kokeenomaisen youtuubiin. Ihan on paljon hyvääkin meidän tekemisissä, vaikka major-mokia tuli tehtyä niin ruutuun lähetyksessä (en valmistellut koiraa), metallissa kuin zetassakin (en muistanut enää kolmatta jäävää). Ohjatun keskimmäiselle eksymistä en tiedä, ei yleinen moka muttei tavatonkaan.


Jinga 14.2 Haukkuvaara: metalli, zeta, seuruu

Jinga 14.2 Haukkuvaara, ohjattu, kauko, ruutu, tunnari

Tähän voikin sitten verrokiksi laittaa meidän valioitumissuorituksen, kolmannen EVL-kisamme (jonka Särmän Sakke yllätyksemme videoi), zetassa ja seuruussa edistytty, vaikkei ne vieläkään nappiin mene. Ei siis ollut sielläkään nappisuoritus, molemmissa toki paljon hyvää ja toki korjattavaa. Yleensä olen kokeissa muistanut zetan, nyt tod. näk. seurustelin liikaa ja unohdin tuon tuiki tärkeän mantran (jäävien järjestyksen) hokemisen. Treeneissa järjestys tulee yllätyksenä juuri ennen suoritusta, niin silloin ei tällainen dementikko omaksu nopiasti tuota järkkää.

Jinga TVA 12.7.2014 Espoo:

  
Viikolla tuli Palveluskoirat -lehti, edellisestä onkin aikaa melkein 40 vuotta. Katsotaan päästääänkö me ihan kisoihinkin asti joskus jonkun kanssa. 

Vapputorvi, eilen metsässä kuului edestämme aikamoista torven ja räikän sekoitusta, mietin jo että mitähän huligaaneja siellä on. Tai koiraihmisenä mietin, että varoittaako, joku taistelijakoirastaan moisella tavalla. No, sieltä polulta tuli sitten fillari jarrut kirskuen meitä vastaan. Ja Prikka päätti ottaa hatkat. Ei suostunut tulemaan luokseni pyöräilijän taakse eikä edes eteen, vaikka pyöräilijä kauniisti pysähtyi ja jarrutkin olivat lakanneet aika päivää sitten töröttömästä. Onko siis pientä mörköikää jo tulossa, kun mikään houkutuskaan ei auttanut? Prikka päätyi vaihtoehtoon kaarran ja kierrän pitkälti metsän ja hangen kautta mamman luokse, kaukana kaiken maailman vapputorvista. 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Prikka 5 months









Pictures from Sunday February 15th (almost five months)
Prikka "posing" and playing with her friend Iiris

Prikka is getting "adult" both mentally and physically. She weighs as much as Jinga and I guess is the same  size, Jinga has just one more inch of hair, looking bigger. Training is so much more fun and complex when she learned the stay. Now we can do such a big variety of things since she has her stay.
She is even so "adult" that she was taken to the obedient class. This far we have been working mostly indoors. Now, we can also train outdoors when the weather permits (having more and more day light). Then I have taken her four times shortly to our training hall; Jattila, which is cold. This weekend was different, she came along to the obedience training to a warm dog hall Haukkuvaara. I had planned to take her there in March when she would be half a year old. Since the obedience course of my favourite coach, Oili, was not crowded, I decided to give Prikka a try.

And what a nice well behaving doggy she was. I have not crate-trained her, but she was so nicely in her crate when I was looking the other dogs being trained. After one and half hours I released her and Jinga and we went for a long nice forest walk for an hour. Then I had better conscience to crate her again for Jinga's turn. After a while it was Prikka's turn. And what a brilliant balanced little girl she was. She happily run to her target, showed her contact in heel position and her sit, down and stand. Then we played with two tugging toys sand did some basics for retrieving. We finished doing a couple of recalls, Oili was very pleased with my sensible nice working puppy. Not once did she look at the audience on our side, she was just 100 % focused on me. How proud I was! And from now on only fun in the training hall, either playing, different sen aways or recall, nothing boring or too detailed!
(Pictures in my previous posting.)

I have had many dogs and now for the first time I have a dog that is looking to the sky noticing the birds, even the moon. Pretty often she is very tentative when hearing or only seeing the birds flying somewhere closely. One day we were walking home, she was on lead and it was not dark yet, only getting dark and there was a half moon in the sky. She looked high up on her side and you should have seen her expression "what is that thing", she walked ahead but had to glance and she was just wondering, what …

We are soon ready for working trials - she knows tracking and is able to do the agility part. Often when I or someone else comes home, and she is taken out for pee. What does the puppy, she must track the foot steps, where did this one come from. Like I told a month ago, she is good with finding and picking up the lost obstacles, so that is also taken care of. Agility - she loves to jump. The snowy paths are quite narrow. Quite often there is a border collie (or two) sitting, standing or lying in front of her. She just loves to fly over them. She is very good at it. Today was the record, she jumped over two standing border collies-

Issue snow
I do not know how she is going to survive when snow is gone. She hardly drinks, when I let her out, she needs to eat snow, now hurry for pee, just eating the soft snow.
On the other hand she is going to be relieved when the snow is gone, now she is having difficulties when trying to keep the roads and paths clean. When she jumps to snow piles on the road side, she just dives deep down and it is impossible to try to poo, when the bottom touches the "ground". Poor girl!

Nowadays, she looks like a herring. She is not at all fluffy, instead the puppy coat, she has very smooth and shiny coat. In my eyes she is slender with her tall feet. Somehow I am thinking of herring because of her beautiful coat. But, I was told yesterday that she is fat (a bit more than 14 kilos). I guess she is not growing so fast as earlier that is why this happened.