tiistai 6. joulukuuta 2016

Lähtölaskenta alkanut, viimeinen viikko menossa ennen kotiinpaluuta


Upeista auringonnousuista ollaan nautittu useana aamuna, välillä kuuran kera, välillä ilman.

Kävelyillä ollaan käyty Tashin kanssa, kuvassa mukana myös hoitokoiransa Flynn. Flynn tosin eksyi jonnekin jälkien perään. Kun oli tullut takaisin, niin takaatamme kuului sen verran vihaista huutoa, että kipitimme aika vauhtia eteenpäin. Olisiko ollut fasaanien omistaja asialla.



 Näidenkin kaiffareiden kanssa on usein samanlaisia ongelmia, Sam ja Kip usein häipyvät pois silmistä hajujen perässä omille teilleen. Onneksi omat pysyvät lähistöllä.

Viikonloppuna kävelimme lähikylien ympäri, kuvassa lähtöpiste Great Eversdenin kirkko.


Haukkoja näemme usein peltojen yllä. Pöllöjen huhuilua kuuntelemme iltaisin, onneksi pulujen kujerrus on vähentynyt joka aamuisesta ja iltaisesta.

Eversdenin ja Kingstonin metsien välikössä.

Nämä pinkit kukat taitaa olla syksyn viimeiset, kiva tarkistella maailmaa pinkkien pensaiden lomasta.

Selvästi polulla  kohti Caldecotea. 

Toftin hepat tukkivat poikkeuksellisesti portin (seisovan kaksikon välissä) mutta hyvin siitä välistä päästiin.

Vanha kunnon Comberton näkyy nyt syksyllä paremmin Eversdeniin asti. Kyliä kierrellessä meni kolmisen tuntia, kolmesti piti kävellä kynnöspeltojen poikki. Savea sai urakalla poistaa kengistä. 

Koirista olen ollut viime aikoina huolissani, Jinga ei varaa etutassulleen rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Viime aikoina alkoi aristamaan myös takajalkaansa. Kun Prikkakin on alkanut ontumaan satunnaisesti, niin alkoi jo tuntua omituiselta, että molemmat koirat ovat noin rikki. Turkin huollon yhteydessä leikkasin Jingalta samalla kaikki varvaskarvat, pikkasen oli anturat halkeilleet ja kovasti oli siivoamista anturoiden välissä, niin karvaa kuin saveakin. Illalla myöhemmin huomattiin kotona, että Prikka nuoli tassujaan ja mukavia saviliejuja tippui sitä mukaa tuolille. Ryhdyttiin urakalla auttamaan Prikkaa ja uskomattoman paljon ja uskomattoman syvältä tiukkaa savea sai kaivella. Ei ihmekään, että koirat välillä ontuu. Niin, ja vaikka se lumen irroittaminenkaan ei niin helppoa ole, niin on se sentään siistiä verrattuna savivelliin.

 Aamu-usvaa eilen meidän kukkuloilla

Kuuraa maassa ja juomavedet sekä lätäköt jäässä monena aamuna viime viikkoina.

Pikkasen haikein mielin olemme kukkuloilta maisemia ihailleet.

Prikka valtakunnassaan, en ole Prikkaa ikinä täällä Cambridgessä niin onnellisena nähnyt kuin viikonloppuna. Voi sitä onnea, kun näki oman Nannyn pitkästä aikaa ja sai puskea itsensä ihan liki. 

 Upean auringonnousun lisäksi olemme saaneet nauttia usein kauniista iltaruskosta. Vaikka just nyt jonkinlainen Lontoon fogi onkin. Enää odotettavissa kolme auringonnousua tämän meridiaanin ja leveyspiirin äärellä ennen kotiin paluuta.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vieläkin nautitaan ruskasta




Ruskan lisäksi olemme ihailleet usein kaunista iltataivasta. Nautittu on myös kävelyistä, vaikka välillä kovinkin savisina palaamme pihalle.


Talviturkkiaan kasvattavat kavioeläimet. Teimme jälkeä yhtenä päivänä lampaiden ja ponin laitumien väliselllä pellolla. Kun palasin Prikan kanssa takaisin, niin aasit olivat pohjoislaidalla odottelevan Jingan vieressä, aikas animaalista.


Pihan kauniita värejä, ruusutkin kukkivat vielä.

Naapuriston pihan ruskaa.

Naapurimme Allisonin lampaat kadun toisella puolella keskipäivän auringossa.







Sunnuntaina ajoimme pikkaisen matkan etelämmäksi Croydeniin parin tunnin kävelylle. Tosi hienoa on tässä lähelläkin, ei tarvitse kauas lähteä. Alkumatka kulki lammaslaitumien vieressä, puolessa välissä kävelimme tumman taivaan alla olevan valkoisen talon (Palacen) ohi. Pihassa oli sikoja, alpakkaa ja vuohia. Vaikka tummat pilvet uhkaavana väijyivät kaiken aikaa matkan varrella, säästyimme kuuroilta. Loppumatkasta tulimme Croydenin kylään ja polut kulkivat useamman rinteisen hevoslaitumen vieriä. 

Viikolla ollaan nautittu eri koirakavereiden (uusien ja vanhojen) seurasta useammankin kerran. Kuvia ei tullut otettua. Mutta mikä kivointa meillä oli myös treeniseuraa, niin piti kiirettä, etten kuvia tajunnut ottaa mutta, jos ens viikolla sitten. Alla kaverit kovasti odottaa, että jotain alkaisi tapahtumaan, selvästi on lupausta ilmassa.


lauantai 19. marraskuuta 2016

The late autumn activities



What a lovely autumn it has been, weeks and weeks with the autumn foliage. The picks above from a couple of walks by the Eversden forest and Wimpole. We have been enjoying every now and then  a  black and white trio, when Tasha, a Tibetan terrier, has accompanied us with his owner. Tasha is a nice, lively two year old boy. If he gets someone to run it is Jinga. Prikka just stays by my side, she just would not do anything so "childish". 


 The winter is coming, though - can be seen how the pony and dunkies are growing their coats.



We  have utilised the paddocks, one of them is narrow, and by some of them there are even narrower "paths".  The narrow one has been good when we have done obstacle search. Now, both girls run quite nicely far away which has been challenging for both. The very narrow one is extremely good for Jinga and her sendaways, it forces her to keep the straight line. This week I borrowed also the paddock of my neighbour for tracking. Both dogs followed the the track nicely to three directions and found all the articles on their way. However, it was interesting to see that both of them had difficulties when turning towards the heavy wind on their last bits. Both of them had difficulties to find the track, it took a while. Prikka also reminded me about founding the dropped articles. While we were at Lake District, she started to look keenly behind my back. She saw my hat and gloves that I had dropped and had to run and get them back. So, during last weeks I have lost my gloves on purpose, to keep her working. 


Prikka is doing her "herding exercises" (slow motion towards Jinga), unfortunately the clicking of the camera disturbed her concentration, so  I had to stop clicking.



We attended Jo Hill's Monday workshop in Ely two weeks ago (previous posting). We really needed it, someone to look after my work, new ideas and meeting similar minded people. The new spark for our obedience training was really needed. The training appeals with a fresh flavour! 

We are enjoying only three more weeks this morning sun view from our bedroom window. Then it is time to head back home, to Jyväskylä.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Päästiin koulutuksiin




Olinpa iloinen viime viikolla kuultuani, että vihdoin saatiin peruutuspaikka kuukausittaiseen maanantain koulutukseen. Viiden vuoden takainen agilityn kautta tuttu on perustanut uuden koirakoulun Cambridgeen. Suurin osa ryhmistä on kotikoirakoulutusta ja muita lajeja. Syksystä ovat kuitenkin saaneet Jo Hillin puolentoista tunnin ajomatkan päästä kouluttamaan tavoitteellisesti treenaavaa kymmenen koirakon ryhmää. Maanantain koulutukset ovat Cambridgen pohjoispuolella Elyssä 30 km meiltä, aamuruuhkien takia matka kesti kuitenkin kolme varttia. Oltiin kyllä ihan ruosteessa ja kovasti oli tarvetta päästä tekemään hommia valvovien ja osaavien silmien alla.
Olin orientoitunut maneesiin mutta olimmekin pienessä lämmitettävässä hallissa, jossa oli siistit muovimatot. Ei siellä mitään EVL-liikkeitä olisi mahtunut tekemään mutta muuten sinne hyvin mahduimme. Päivä alkoi 9:30 aamukahveilla, herkkuja olivat kaikki tuoneet pöydän täyteen ja syöpöttely ja kahvin/teen ja kaakaon juominen jatkui kaiken päivää. Lähtiessäni neljältä oli kaksi koiraa vielä treenaamatta. Osallistujat olivat kaikki aika aloittelevassa vaiheessa mutta kovasti olivat kiinnostuneita treenaamaan pidemmälle tähdäten. Mukana oli bernhartilaisia, isoja villakoiria, leonbergi, bokseri, labradoodeli, vizla ja pari muutakin bortsua kuin Prikka. 




Aamulla katsottiin noutoa ja perusasentoa. Halusin, että Jo katsoo kumpi nouto sopii Prikalle paremmin, suoraan sivulle tulo vai tulemalle ensin eteen. Jon mielestä voin tehdä kummalla tavalla vaan. Ongelmana, pieni mälvääminen, lähelle tullessa tuli esiin molemmilla tavoilla. Jon mielestä oikea paikka ei ollut kristallin kirkas Prikalle ja siksi se reagoi mälväämällä. Nyt pitää keskittyä oikean paikan opettamiseen, eikä noutoon. Koiralle pitää luoda suuri intohimo tulla oikealle paikalle, sen jälkeen kaikki on helppoa. En ollut ainoa, joka treenasi tuolilla jalat ristissä. Prikka ei saanut tuoda kalikkaa ennen kuin pito oli kaunis ja rauhallinen. Tämän jälkeen sai suoristaa jalat ja päästää koira luovutuspaikalle. Luovutuksen lisäksi katsottiin toki perusasentoa.
Iltapäivällä jatkettiin perusasennon paikasta ja katsottiin kärsiikö kontakti pitkässä seuraamisessa. Kärsihän se, niin kuin oli ollut huomannutkin. Tehtiin ehkä liian pitkään lyhyitä pätkiä ja koiraa auttaen, kun kilpailimme. Viime kuukauden aikana seuraaminen jäi muiden liikkeiden jalkoihin. Tokihan oli kiva treenata taas omia suomalaisia vauhtiliikkeitä, jotka jäi hieman vähemmälle enkkukisoissa käydessämme. Pitää siis palata takaisin perusasioihin. Kiva oli treenata seurassa. On kyllä superia palata Suomeen omien treenikaverien luokse ja päästä tekemään meidän omia ihania monipuolisia liikkeitä osaavien silmien alla.