7 kk vanha penneli, joulukuun vanailut

Olemme saaneet nauttia kauniista talvesta kolme kuukautta, upea valkoinen metsä ja lämpötilakin tosi mukava. Vana on yhä valloittava ja vauhdikas. Prikka on kovasti vanhentunut loppuvuonna, vauhti on hidastunut ja yhä harvemmin haluaa säntäillä nuoremman vauhdissa, ruoka ei meinaa maittaa. Tähän asti Vana on ollut tosi hidas syöjä ja jättää usein osan syömättä, nyt ovat osat vaihtuneet. Sian korvat ovat olleet Prikan herkkua aina ja nekään ei maistu. 

7-kuukautinen koipeliini on 50 senttinen ja 15-kiloinen, kertaakaan ei ole näyttänyt palelevansa ja ah, miten helppo turkki, pois pysyy niin risut, männynkävyt kuin lumipallotkin! Malttia voisi olla hiukan enemmän mutta sitä toivottavasti kertyy iän mukana. Vähän ollaan tehty luoksaria, paikkista ja jopa noutoakin melkein kokonaisina liikkeinä. Tämä päivitys lähtee  eetteriin klo 23 ja iloisena ja onnellisena saan huomata, ettei Vana näytä reagoivan paukkeeseen (tässä meidän mäellä on kuulunut sarjapaukutusta jo viisi tuntia - tauotta. Toivottavasti näin jatkossakin. Tämä oli ensimmäinen vuoden vaihde, että annoin Prikalle rauhoittavaa lääkettä, ettei Prikan tarvitsisi hermostuneena läähättää koko iltaa. Sekä Jinga ja Prikka olivat vuosikausia  täysin laukaisuvarmoja, eikä mitkään jyrinät heitä huolestuttaneet. Viimeiset vuodet tilanne pahani kummankin osalta, Jinga varsinkin oli selvästi hädissään. Nyt halusin varmistaa, ettei Vana ala tutista Prikkaa matkimalla.

Vanan vauhtia tänään metsälenkillä: pudotetun nouto

Välipäivien metsälenkillä.

Tapaninpäivän ilta-auringossa

"Muutama" pallon nouto jouluaattona Säynätsalossa:

Jouluaaton tontut kotimetsssä

Ollaan tavattu pieniä pentuja ja isoja pentuja, tässä naapurin koiria joulun alusviikolla.

Ilta-aurinko välkkyy Roninmäellä kuin joulukuusen valot, kun on metsää välissä. Kun puusto käy harvemmaksi niin näkyy kaistale oranssia taivasta, varsinaista auringonlaskua ei meidän metsissä pääse ihailemaan.

Jos tälle olisi saanut värjättyä nenän mustaksi, niin olisi ollut niin Hessu Hopo.

Joulukuun 17 päivän lenkiltä palatessamme  saimme ihailla helmiäispilviä:

Vana joulukuun alkupuolen lumitaustoilla.

Vana ja Prikka keskellä lumen paljoutta joulukuun alussa.

Naapuriston jouluvaloa

Taas Roninmäellä auringon laskiessa

Joulukuun toisena päivänä oli upeat halot ihailtavissa kotimäellä koko iltapäivän.

Tämä kuvan kera toivotan erinomaista vuotta 2024!

Ympyrää koirien kanssa ja metsässä

 Jonkin aikaa sitten huomasin, että olin kirjoitellut Prikan tokoiluista pääsiäislomalla, nyt Vana on saman ikäinen kuin Prikka tuolloin 6,5 kk, pakkohan näitä pentuja on verrata. Prikkaa ja Jingaa kuvailin kuin päivä ja yö syksyllä 2016. Sama pätee nyt Prikkaan ja Vanaan. Vana on vauhdikas ja Prikka sama vanha pikkuvanha kuin aina, tosin ei enää nuori, ilmeisesti nyt jonkinlaista juoksun jälkeistä masistelua alkaa näkyä meidän dieselkoirassa. Prikan kanssa saimme paneutua vauhdin rakentamiseen ja kiinnostukseen kuolleeseen leluun. Vanan on kuin Jinga, vauhtia ja intoa piisaa ihan omasta takaa ja vauhti taitaa olla se mukavin juttu ja sitä joutunee ennemminkin jarrutteleen.

Vana on taas koirista se, joka käyttää silmää eniten ja se luo omat haasteensa. Kiila käytti silmää jonkin verran mutta Jingalla ja Prikalla ei näitä "haasteita" ollut. Vana 12-viikkoisena näytti miten silmää käytetään autoihin. Silloin piti ottaa kaduilla kävely ohjelmistoon ihan eri tavalla kuin ennen. Jos päivittäisiin kävelyihin sisältyy kortteli tai kaksi hiljaisilla kaduilla kävelyä, niin siinä ei kovasti altistu ohi ajaville autoille. Kolme-kuukautisen Vanan käytöksen takia lisäsimme katukävelyjen määrää ihan harkitusti. Nyt pidempään aikomus autojen jahtaamiseen on muisto vain.

Koirilla on taas joulukuussa temputusta tiedossa, kun ihana ihailija toi heille taas joulukalenterit. Temppuinto on tietenkin yhtä suuri kummallakin.

Vana ja Prikka ovat tosi mukavasti lasten kanssa, haluavat samoille matoille ja osaavat lähestyä nätisti. Hyvä, kun on perusluottamus olemassa, Jingan kanssa saimme olla varuillamme sisätiloissa.

Prikalla on toista kertaa elämässään juoksun jälkeistä hormoonitoimintaa, karvat lähti ja ei oikein juostakaan jaksa. Syyskuussa Vanan ja Prikan vauhti oli tasaväkistä. Nyt vetaraani-ikäinen saa tasoitusta, silti ei pääse ekana maaliin.

Prikka jää aina odotuskannalle, kun leluja heitellään, ei kykene noutamaan mitään, jos toinen koiramme on samoissa karkeloissa.

Noutokapulan nouto aloitettiin joulukuussa, videolla ekoja kertoja noutoa tokoliikkeenä.

Pari päivää myöhemmin käytiin Jattilassa ja tehtiin kiertämistä. Tällä videolla näkyy ohjaajan huitominen. Toisessa videossani osasin olla huitomatta mutta Vana-tähti jää valitettavasti osittain taakseni. Edellisellä kerralla Jattilassa tein ensimmöistä kertaa alustalle lähetyksiä ruutuun ja ne toimi hyvin ja Vana juoksi suoraan ruutuun. Tällä kertaa meillä ei ollut omaa targettisa mukana niin ruudun löytäminen olikin yllättävän vaikeata. Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten ahkerasti targettia ja leluista luopumista.

Tämä koira on varsinainen puutarhuri, poluilla kulkiessa napsahtaa risu katki nopeasti.

Ympyrää metsässä:

Jostain kumman syystä joudun helposti eksyksiin tutuissakin metsissä. Niin kauan kuin pysyn poluilla, niin ei mitään hätää. Mutta turhan usein, kun päätän oikaista metsän halki haluamallani toiselle polulle, niin köpelösti käy. Nytkin kuukauden sisällä  olen joutunut hukkaan kahdesti. Olen täydellinen esimerkki eksyksissä olevasta  ympyrän kulkijasta. Joka ikinen kerta olen mielestäni kulkenut haluamaani suuntaan polulle x. Olen tunnistanut maaston, kun olen jo suht lähellä oikaisemisen lähtöpistettä. Alla kuvia tämän viikon metsästä, kun jäin "eksymiseni" jälkeen hetkeksi puun rungolle makaamaan raahustettuani syvässä lumessa ja kiivetessä mäkiä ylös!

Talvinen marraskuu ja Vana puoli vuotta

Kuun alussa tuli lunta riittämiin, Vana auttaa mielellään lumitöissä.

Talvisessa metsässä ei välttämättä pysy kuivana

Alkukuussa saatiin kahlata raskaassa lumessa ja hangessa.

Onneksi löytyy välillä erilaisia kivenkoloja, missä maa on näkyvissä.

Vana tykkää yhä tähystellä maisemia tai muuten vain ilmeillä!

Puiden alustat ovat myös tutkimisen arvoisia paikkoja.

Märkää keliä taas välillä.

Vielä märemmäksi menee, jos putoaa jään läpi järveen.  Olimme palaamassa kauppakeskuksesta ostoksilta Vanan ja Prikan kanssa. Käytiin ekaa kertaa kummankin kanssa Citymarketissa ja poikettiin Mustiin ja Mirriin syömään herkkuja ja toki sieltä tarttui muutama juttu mukaankin. Kotimatkalla pysähdyin järven rannalle katsomaan kelloa, onko kiire. Samassa näinkin Vanan seisovan jäällä ja saman tien jää pettikin 10-kiloisen alta. Vana yritti reippaasti nousta jäälle mutta väärään suuntaan. Jää petti uudestaan. Onneksi Vana oli kuulolla ja kääntyi minuun päin. Kuvan keskellä oleva avanto on Vanan tekemä, putosi ja kolmasti tallasi avantoa isommaksi, onneksi neljännellä kerralla jää jo piti koiraa ja emäntä selvisi kuivin jaloin.

Tämän märempi ei avantoon pudonnut koira ollut, ei palellut eikä olluut mitenkään kauhuissaan.

Teimme matkan etelään (Hämeenlinnaan) Keski-Suomen lumimaisemista. Ihmeellinen vihreys siellä ja Vana sai etsiskellä esineitä metsästä. Sieniäkin olisi vielä hyvin ollut, mutta ei niitä enää jaksanut kerätä ja käsiään kylmettää, kaaapitkin jo ihan täynnä.

Marraskuussa loppui viiden kerran pentukurssi Motivaatiolla. Olipa kiva treenata kolmen muun samanikäisen kanssa, ja huomata kuinka hyvin kaikki nuoret koirat pystyivät keskittymään omiin juttuihinsa omistajansa kanssa. Paljon hyviä ideoita ja huomioita saimme työkalupakkiin. 

Talvella on tarkoitus käydä muutaman kerran Jattilassa treenaamassa, oli helppoa, kun kaikki tokokamat olivat siinä kentän vieressä, tilaa ruhtinaallisesti. Vana kestää hiljaa sen, että teemme Prikan kanssa jotain rauhallista vieressä muttei piiruakaan enemmän. Onneksi voin viedä koirat vuorotellen lämpimään kerhotaloon ja keskittyä vain yhteen kerrallaan. Nyt olemme ehtineet käydä hallilla vain kerran. 

 

Puolivuotiaalla kokoa 49 cm ja 14, 5 kiloa. Vana takanaan halo, 

jota saimme ihailla koko iltapäivän kotikatumme päässä 2.12.