Ihmeen pitkään on niittykukkia piisannut. Ja ihmeen lyhyitä, pimeitä ja kylmiä ovat illat, ei siinä hirveesti kerkiä valosalla puuhailla. Kun pari päivää ollaan vietetty tylsää (pelkkää kävelyä), niin kyllä täällä aletaan jo kovasti iltaisin vihjailla, että vois jotain tehdäkin. Ollaan aloitettu talvikausi, yhtenä iltana jummptyynyllä juttuja ja ihan pikkasen kerkesin Jingan kera tokoilla parina iltana. Kiilalle oli juhlapäivä, kun haravoidessa oli niin jäinen maa, että tohdin ottaa talven jäljiltä ensimmäistä kertaa fanttipallon esille. Siinä sai pallo kyytiä pitkin pihaa, minä sain haravoida eikä tarvinnut huolehtia siitä, että paleltuuko kalju koira.
Vaikkei olla kovin intensiivisesti treenattu valioitumisen jälkeen niin pari viimeistä viikka on ollut flobbeja, kun illan niin ihmeen pimeitä on. Onneksi pääsimme tänään täkäläisen nuorten tokoringin koulutuksiin lämpämään ja valoisaan Taitavien Tssujen halliin. Yhtä juhlaa olisi siellä ollut ihan omallakin porukalla, mutta kun kouluttajana oli Mannerin Nina, niin olipa superhieno päivä.
Ekaan sessioon otimme zetan ja siinä katoavan kontaktin. Vaikkei sitä niin hirveesti olla koemaisesti tehty, niin J. ilmeisesti keskittyy liian kanssa jääviin, seuruulla ei niin väliä. Lääkkeeksi kaavan rikkominen ja kontaktin vaatiminen. Käännyin milloin minnekin ilman suuntaan koiran noutamisen jälkeen etc. Vaikutti hyvältä.
Keskellä päivää teimme kaikki kahdeksan koirakkoa häiriötreeninä paikkista ja istumista ja näiden jälkeen istu-maahan jumppaa, joissa J. alussa aina menee lankaan. Lopussa teimme luoksareita rivistä.
Jingan toisessa setissä puutuimme saalistukseen noudoissa. läksyksi kunnonn hetsausta lelulle ja lelun muistuttamisesta ennen lähetystä. Pikkuhiljaa tätä selvää loppupalkan näyttöä häivytetään. Yritetään nämä muistaa. Lisäksi ehdimme treenailla tottisnoutoa, J. piti kapulaa ja toi sen eteeni. Seuraavaksi piti kapulaa, kiersi tolpan ja toi eteen. Loppun vielä pikkaisen kaukoa; siinä opettelimme painon siirtoa seistessä. Olipa huippupäivä!
Huippupäivän kruunasi verannan pöydällä odottavat uudet koirien patjat, kokoa iso ja pieni. On se vaan kumma, että pitää haaveilla kolmannesta otuksesta, vaikka on maailman ihanin duo tuossa ja elämä niin helppoo. Kaksi kättä ja kaksi koiraa, kaksi kainaloa ja kaksi koiraa, niin passeli juttu ja tekemisestä ei pulaa ole. Onneksi ei tartte olla järkevä. Kyll vaan koiran pennut on södejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti