Jinksun tokovuosi

Tänään kauan kaivattu ja odotettu aurinko oli näkyvissä, taivas sininen ja keli kaikin puolin kuiva ja upea. Ja mitäs me tehdään - vietetään koko päivä Taitavien Tassujen hallissa K-S nuuskujen tokopäivässä ton brittien antilurppakorvakorva noutavan kanssa. Perjantaina kuulin peruutuspaikasta, jonka sitten mieluusti otimme vastaan. Pipan koulussa opimme tänään: 

Seuruu - vasen käsi liikkumaton (vs. oikea käsi) - älä odota koiraa täyskäännöksissä! - askeleissa sählää - mieti hitaan rytmi (pidempi askel?) - älä juokse lujaa -> paremmat käännökset - vaihtele treeneissä juoksurytmiä -> koira paremmin hereillä - täyskäännös oikealle + askel oikealle (koira samalla janalla kumpaankin suuntaan ja joutuu pitämään paikkansa) - seuraamista puomin tasolla -> tippuu, jos tassut eivät pysy puomilla

Nouto/ottaminen - näytä lelua merkillä/ennen lähetystä - muistuta lelusta/vinguta vinkulelua juuri ennen ottoa

Z-seuruu - ei ole niin skarppi kuin norm.seuraamisessa - mukaanoton jälkeen hidasta/juoksua/tms

Ruutu-seuruu
- uusi käsky juuri ennen sivulletuloa
- lelu/nami kädessä

Siis paljon eväitä talven varalle. Vaikka zeta ja noudot olivat parempia kuin kuukausi sitten, niin kyllähän niissäkin vielä rutkasti paranneltavaa riittää. Se oli sitten vuoden viimeinen ja yhdeksäs koulutus. Koulutusten lisäksi kävimme parissa epävirallisessa ja seitsemässä virallisessa tokokokeessa. Kalenteriin olin merkannut vielä BC-rotumestiksen, joka olisi ollut pari viikkoa sitten. Kylmä halli oli suurin syy miksei kiehtonut lähteä monen tunnin kokeeseen. Kun tuo kokemus (neljä tuntia nollakelin hallissa) tuli jo kertaalleen koettua Jyväskylän KV-kokeissa kuukautta aiemmin.
 

Jotenkin on tuntunut siltä, että kovin vähän on tullut treenittyä loppuvuodesta mutt kyll toi kerro, kerro kuvastin eli treenikirjani väittää, että ollaan me kuitenkin ahkeroitu heinäkuisen valioitumisen jälkeenkin - melkein  joka toinen päivä tahtia! Ihan hyvin siis. Ehkä tekemättömyyden tuntu tulee siitä, että ei olla näin "yksinäistä" kuukautta aiemmin vietetty kuin tämä marraskuu. Ei olla keretty nähdä vakitreenikaveria ja torstain vakivuorot jäi osaltani käyttämättä viime torstaita lukuunottamatta. Nyt pitäisi ehtiä torstaisin treenimään ja ihan hyvää häiriötäkin tiedossa, kun meitä on neljä jakamassa tunnin hallivuoroa. Jotain säännöllisyyttä tiedoksi talven pimeiden varalle. Loppuvuodeksi siis normitreeniä tiedossa.

Kyllä toko aika koukuttavaa on, kun noin usein hinkuu treenaamaan. Eikä hinkuis ellei siitä euforinen olo tulisi!