Humahdus

 Onnellinen töitä tehnyt metsäkoira

Niinkuin tämäkin 

Kuvat toissa viikonlopun esineruutuiloittelusta

Jyväskylän viimoisia hankia samalta esineruutulenkiltä.

Koirat juoksivat kaukana edelläni ja pyysin odottamaan. Kun pyysin luokse, niin Kiila laittoi mustavalkoiset ruotuun ja juoksi kerrankin voittajana luokseni, vähän on seniori onnessaan!

Kevät tulee hurjaa vauhtia ja humahtaen, on se vaan niin mahtavaa. Varsinkin tuosta nuorimmaisesta näkee miten maailma muuttuu ihan uudeksi. Vaikka pentu on kohta ollut puoli vuotta meillä, niin nyt vasta huomaa kuin yksi-totista on Suomen talvi. Prikka on nähnyt vain karua tai lumista maisemaa. Eikä pennun perhe ole paljoa  liikkunut tuvastaan, ihan on säkissä kasvanut lapsonen. Valon ja kesän myötä kaikki muuttuvat, retkien määrä ulkomaailmaan lisääntyy. Metsä haju-, eläin- ja äänimaailmoineen on uusi päivittäin, ja jännittävä elementti vesikin ilmestyy sinne tänne. Metsien lätäköt ovat iloinen yllätys, ihan paljouden huumaa, voin juoda vähän tästä ja tästä ja tuoltakin! Pentu ei moista runsautta voi todeksi uskoa.

Olimme viikonlopun mökillä ja jo mökkitiellä kävely oli elämys. Näki, että nuori koira oli uudessa maailmassa. Sama toistui seuraavina päivinä metsälenkeillä. Ihan eri lailla liikkuu koira oudoissa maisemissa. Ihan mahtia seurata moista. Jalkojen alla joustava laituri oli hieman epäilyttävä, varuillaan piti olla.

Metsäkävelyiden lisäksi tein esineruutua kolmikon kera ja pennun kanssa piti ottaa revanssia ed. viikonlopun onnettomalle jälkikokemukselle. Esineruuduksi tallattiin kapea pitkä kaistele. Seniorit toivat kumpikin kolme esinettä omian avuin. Prikka toi pari etuosan esinettä itsenäisesti muttei irronnut pidemmälle.  Edellisellä kerralla olinkin jättänyt Prikan istumaan alueen rajalle ja kävin näyttämässä vuorollaan esineet, palasin koiran luokse ja lähetin. Teimme nyt samalla lailla vielä kolmen esineen kanssa ja aika näppärästi juoksi koira esinettä hakemaan takarajallekin asti.
Lauantaina tein kahdesti lyhyen jäljen koiran nähden.  Sitten tuoreeltaan ajoimme sen ja ihan oli Prikka juonessa mukana! Mikä helpotus! Kepit nousi ja usko meidän osaamiseen palasi.

Sunnuntaina tein uuden vähän pidemmän jäljen taas Prikan nähden. Tarkoitus oli pitää pienehkö tauko ja tehdä muuta jäljen vanhentuessa muttei toimintasuunnitelma oikein pitänyt. Pienen koiran päähän ei mahtunut muuta kuin sitä malttamattomasti odottava jälki. Pakkohan se oli lähteä ajamaan. Huh, hiki siinä hommassa tulee tuon kakarankin kanssa. Kahdessa kulmassa meinasi koira joutua harhaan mutta hienosti etsi jäljen itse. Sport trakkeri näytti 160 metriä ja vajaa kolme minuuttia. Ensi kerralla teen jäljen niin, ettei koira sitä näe ja saa jo vähän vanhentuakin. Kepit ovat löytyneet suhteella kolme neljästä.

Seuraavana päivänä hankittiin sitten pikkukaupunkikokemuksia. Pienen pienellä hissillä noustiin kerrostalon uumeniin pieneen kaksioon, siellä koirat pötkittivät kaikki omissa nurkissaan ja olivat kuin olisivat aina olleet kaupunkiasunnossa. Sitten tietenkin pieni kaupunkikävely, nuuh, hyviä hajuja ja jotenkin niin kiehtovaa. Kävin koirien kanssa raha-automaatilla. Vuoroa odottaessani pistivät kaikki maihin jalkojen juureen.  Sama toistui, kun pääsin itse luukulle ja sitten city-koirat joutuivat ihailun kohteeksi. Ohikulkijoiden mielestä olivat ihania ja upeita ja maailman viisaimpia. Kaiken lisäksi olivat cooleja, niihin iski selvästi joku city-persoonakohtaus; yhtään eivät yrittäneet hyppiä ihailijoidensa päälle! Mun PR-koirat!

Voi humahus, kesä on ihan ovella!

Kuvat mökkireissulta: