Tällein filmaattisesti ja lokoisasti meillä aikaa vietetään!
Jos jää ilta-ahkeruudet väliin, niin kahdeksan tunnin aikana kerkiää aika hyvin
tuunata oman ja kaiffarin patjat. Käsityön kanssa kiivetään sohvalle ja tuunaus voi alkaa,
komiat on reiät molemmissa patjoissa.
Viikonloppuna vuoden ekat grillaukset ja hyvin viihtyivät kaverit pihalla
Voi meitä, kun koirien hieroja on mammalomalla, niin ovat jääneet vähän
hungingolle. Viimeksi on koirat on hierottu viime kesäloman lopulla.
Marraskuussa oli Kiilalla ongelmia takatassunsa kanssa, niin Luunhalaaja kävi
hoitamassa jalan kuntoon. Ongelmitta selvittiin melkein pääsiäiseen asti,
silloin alkoi Jingalla jonkinlaiset ongelmat, aina ei varannut etutassulleen,
kun nousi ylös. Pääsiäisenä ei mitään oireita mutta sen jälkeen ongelma palasi
ja ei vain Jingalle, vaan kummallekin vanhemmalle. Viime viikolla kaveri
huomautti Prikan askelpituudesta. Ihanan pienellä varoitusajalla
saimme Luunhalaajan hätiin. Ja voi, useampi tunti siinä hurahti, kun Tarja
teki töitä Jingan tukkoisen takapään ja Kiilan niskan kanssa. Taitaa Jingalla
olla ongelmia anaalien kanssa. Ei nyt vaan osata päätellä, että kumpi on syy ja
kumpi seuraus, anaalit vai piukat nivuset ja reidet. Kiila taas on vanhentunut
silmissä ja Tarja oli huolissaan voisiko sillä olla kilpirauhasongelmia, tai
sitten tukkoinen niska ja kaula estävät kilpirauhasen toiminnan. Kovin oli myös turvonneen oloinen, niin kuin
joskus kauan sitten, kuona-aineita kertynyt. Prikalla oli s- ja l-nivelen väli lukossa, ja selkä alkamassa kiertyä banaaniksi.
Huh, kyllä nuo kaiffarit pitää vaan tarkistuttaa säännöllisin ajoin, ettei
mitään pahempaa pääse kehittymään. Miten hurjan helppoa tämä koiranhoito on
nykyään. Hyvät hierojat meillä on ollut koko Jyväskylässä olon ajan. Mutta, jos
hieroja ei ole saanut Kiilan rankaa kuntoon, niin osteopaatille on pitänyt
lähteä Turkuun, Helsinkiin tai vain Tampereelle. Semmoisessa tuhraantuu
kokonaisen päivän lisäksi aikamoinen rahasumma. Nyt on luxusta, kun suht
pienellä varoajalla saadaan koiran käsittelija kotiin. Tosi hyvissä käsissä
ovat koirat! Ihan superia!
Ja nyt ei ole yhtään buu-kuvaa, kun ei tarvinnut metsän halki kävellä hoidettavaksi. Saapi nähdä kutsuuko buu-kävely meitä pian, jos ei anaalit ala tyhjentyä tai flegmaattisuus vähentyä. Näin se vaan vappuaatto tuhraantuu autoillessa ja blogaillessa, enää 100 km Ouluun.
Vappuaattoa edeltävänä iltana alkoi lunta tulla taivaalta, ylempi kuva sateen alkaessa,
alempi iltalenkin aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti