PM:ssä välttävästi vanhoilla säännöillä

Kuva Etoelävän Elli Kinnusen (toukokuulta, tänään ei oikein ollut kuvauskeliä, eikä -intoa).

Tulipa koettua, että millaista on mennä kokeisiin metsäläisenä. Ei hyvä, tosin ei nyt niin  hirveesti eronnut meidän perussetistä. Oltiin ensin mökillä viikko ja sen päälle retkellä. En ollut varma ollaanko ihmisten ilmoilla tänään piirinmestaruuspäivänä, varmuuden vuoksi kuitenkin ilmoitin Jingan. Ja hyvinhän me kisaamaan ehdittiin, kun ehdittiin yksi kokonainen lauantai kotosallakin olla.
Kymmenen koiraa oli kisaamassa piirinmestaruudesta Laukaalla sateisessa säässä. Meillä päivän päättävällä luokalla oli sen verran tuuria, että sade hieman lakkasi paikkamakuun ja viimeisen setin välillä. Tuomarina Mujusen Salme, joten suoritus "normijärjestyksessä", mutta pilkottu useampaan settiin (tyhjä rivi settien välissä).

Paikka istuminen 8 - teputti etutassujaan, kun sen jätin (vanha juttu, johon pitää taas kiinnittää huomiota)
Paikkamakuu 10

Seuruu 7,5 - vinkui siirtymissä jonkin verran ja joku perusasento jäi vajaaksi.
Zeta 6,5  - jäävät ok, mutta seuruu jäi väliin, jotenkin vaan siinä lähistöllä kulki, murrrr, liikkeen lopussa olin niin suivaantunut haahuilijalle, että sanoin istu käskyn ja näin aiheutin turhan pistemenetyksen, mutta surkiaa oli.
Luoksetulo 9 - hyvä suoritus, itse ennakoin käskyn antoa, kun usein olen ollut vähän myöhässä.

Ruutu 9, hiano, paitsi sivulletulo ja seuruu kontaktitonta.

Ohjattu 6 - kaunit merkki ja vasemmalle meno, mutta mutta saalisteli ja pureskeli.

Metallinouto 9,5
Tunnari 7,5 - kiersi kellon, poimi oman, mutta jotenkin se kapula jouti väärin suuhun (tikkarina) ja otetta piti matkalla korjata, aika sulonen moka
Kaukot 6,5 - teki vaihdot ok, mutta jingamainen liikkuminen ja nousiko seisomaan istumisen kautta.

Yhteensä pisteitä 253, jolla jaettu sijoitus 4.
Piirin mestaruudesta kamppaili hienolla tasolla Hannan Kit-bc ja Maaritin Ruu-labradori, molemmat yli 300 pistettä, Kitin voittaessa muutamalla pisteellä. Myös Riikka ja Rieha-kelpie nappasivat pronssin ihan ansaitusti tasaisella hyvällä työllä. Ihme, että edes neljänneksi tulimme (viimetalvisen treenikaverimme Marikan ja Ritan kanssa) omalla räpellyksellämme. Saas nähdä, koska olemme valmiita uusilla säännöillä kisaamaan. Välillä menee usko, että jaksaako sitä hinkata ja viilata. Kun katsoo pilkettä koiran silmissä, niin kai sitä jaksaa.