Talvi

Talvi alkaa olla takana ja kevättä kohdin mennään kovassa pakkasessa.  Hieno talvi ollutkin Jyväskylässä, 60 sentin hangessa tallotaan kapeilla poluilla ja metsä ja sen puut ovat ah' niin kauniita!

 Luminoutoja!

Kaverikävelyilläkin on käyty, vaikka alussa meinasivat mekkaloida kahden lauman nartut.

Viime viikonloppuna sattui aikamoinen insidenssi samassa metsässä. Kiila oli kauimpana metsäpolulla edessäni. Kaukaa kuului räkytystä, joka läheni kunnes pysähtyneen Kiilan edessä räkytti kolme kääpiöpinseriä. Omistajat huutelivat koiriaan, joilla ei ollut korvia lainkaan. Kiila vain ihmetteli tapahtumaa naamansa edessä eikä puuttunut mitenkään asiaan. Kun käppänät aikansa mekkaloivat, niin saivat vielä samankokoisen vahvistuksen taakseen. Yhteensä kuusi koiraa räkytti ja mun trio yritti vain väistää ja välttää. Vähän olin ylpeä. Käppänät taas ei mitenkään korviaan lotkauttaneet omistajiensa melkein yhtä isoon metakkaan. No, saisivat olla onnellisia, aina ei vastaan tulijat ole yhtä lehmänhermoisia.

Tässä alkuvuonna on ollut hienoja pudotetun hakuja. Yhtenä aamuna kotiin tullessa huomasin, että yksi remmi puuttuu. Lähetin Prikan matkaan ja näinkin, että kadun päästä jotain löytyi Kadun pää kuvassa). Valitettavasti remmiä ei sitten yhtä suoraviivaisesti osannut tuoda. Myöhemmin samana päivänä luulin, että olin pudottanut hanskani ja niin lähti Prikka taas iloisesti matkaan ihan vaan omien eleideni "käskyttämänä". Näiden jälkeen piti sitten hanskaa pudottaa, että saatiin onnistuneita matkaan lähtöjä ja palautuksia.

Helmikuun alun auringossa

Metsän poluilla on kolme pientä ... kulkenut peräkkäin jo monen monta kuukautta.

Nämäkin on helmikuun alunauringosta

Prikka useimmiten ratkaisee tungoksen hyppäämällä yhden tai kahden koiran yli.

Meidän metsissä - ahhh!

Nämä kaksi voivat nukkua vierekkäin

Ja poseeratakin

Nämä kaksi taas tykkäävät juosta

Kyllähän siihen juniori-Prikka yrittää mukaan

Mutta jää kolmanneksi pyöräksi, ulkoleikit meillä useimmiten siis kahden kauppa, Jinga leikkii hetken Kiilan kanssa ja usein sitten jatkaa Prikan kanssa. Tai sitten Kiila nappaa Jingan Prikalta.

Kilpajuoksussa Jingasta saisi paljon ilkeitä kuvia mutta mieluummin näytetään näitä mukavia. 

Tämä tyyppi juoksentelee vähän omassa sarjassaan, kun ei kuule lähtökäskyä.

Nakuliini-Kiila, ei hirveesti halua olla paikoillaan pakkaskeleillä.

Ei ihan kestänyt kävelyä meidän edellisena iltana tekemä kahden hengen lumikenkäpolku.

Näin hieno polku.

Tilattu kuva, jotta kotimaan kaveri olisi mustasukkainen

Prikan eteenjuoksuja ja pudotetun noutamista viime lauantaina Mikkelissä. Prikka on myös se, joka saattaa pysähtyä eteeni, tuijottaa minua ja tuijottaa pensasta, jossa jossain metrin korkeudella on jonkun pudonnut lapanen.

Sunnuntaina nautimme auringosta Rutalahdessa kera suksien, hieno keli!

Ainoa ongelma on Kiilan kuulo. Se on jo monta vuotta liikkunut kuin juna edellämme. Ei kuule, eikä reagoi huutoon. Nytkin valitsi välillä väärään uran, jota pitkin kulki, meni tosi pitkään, ennen kuin huomasi, että me ei tulla samalla uralla.  Sitten yritti vielä vauhdilla juosta suoraan eteenpäin, jos polkumme jossain yhtyisivät. Pakko oli antaa periksi ja tulla hangen kautta luoksemme. Tosi hyvässä kunnossa on 11, 5 vuotias ladymme, muuten ei ikä paina.