maanantai 6. huhtikuuta 2015

Keskipisteessä


Prikalla oli parhaat kalan saaliit, vanhan hauenpään lisäksi löytyi monta tuoreempaa aarretta, hauenpäätä ja pikkukalaa. 


Ahvijärven ja Pirttijärven välisellä sillalla

"Joutsenrannassa"




Mökkitiellä

Ei mee Jingalla hyvin, aina niin vanutettu ja kuivuminen kestää seuraavaan ulkoiluun

Retkellä kelkkaurilla

Varpusuon laavuretki


Me orotellaan, tutkikaa te vaan niitä karttojanne!

Kiilaa naurattaa kaiken maan tumpelot ojien ylityksissä

Poroaitauskin löytyi retkemme varrelta

Vuoden ensimäinen loma oli kovin odotettu ja tarpeeseen tuli. Ihana yli viikon breikki arjesta Puolangan lumimaisemissa kera perheen ja koirien. Hiihdeltiin pienemmissä ja isommissa porukoissa. Aurinko paistoi tai oli paistamatta, lunta noin metrin verran. Syötiin erinomaisen hyvin ja ulkoiltiin, välillä saatiin nauttia kantohangestakin. Kun toiset pilkki tai kuntoili, niin hyvin kerkesii koirienkin kanssa melkein päivittäin tokoilla.
Porojen lisäksi näimme pari hirveä umpihangessa kahlailemassa. Yhtenä iltana isohko pöllö lensi saunavilvottelijoiden eteen rantamäntyyn. Eipä sitä olisi mitenkään puusta havainnut edes kiikarilla ellei tiennyt sen eksaktia sijaintia. Lähistön jokisulassa asui myös isohko parvi joutsenia ja niiden seassa pari hanhea ja kurkeakin. Niitä tuli useamman kerran käytyä katsomassa tai ne meitä, kovasti toitottivat ylitse lentäessään. Kovin helppoa ja mukavaa on tällaisten paimenten kanssa liikkua metsissä ja soilla, ei ole huolta, että kaverit katoisivat silmistä ja lähtisivät muiden koirien tai minkään eläimen perään. Ei ole saalisviettiä näillä ja saavat metsän eläimet rauhassa olla.
Vesisateisen Oulun kautta ajeltiin mennen tullen. Aikas lohduttomat maisemat siellä sunnalla tähän aikaan vuodesta. Ihanan takuuvarmat talviset pääsiäiset olemme saaneet nyt kolmena pääsiäisenä peräkkäin eri majapaikoissa Suomen keskipisteessä Puolangalla, josta on yhtä pitkä matka länsi- ja itärajalle kuin myös Utsjoelle ja Hankoon.
Niin ja nyt meillä on kolme autoilusta pitävää koiraa! Ennen pääsiäisreissua Prikan autoilukertoja on ollut tosi vähän, kotiin saavuttua olemme tehneet vain Loppiaisena Hämeenlinnan reissun ja tämän vuoden puolella muutama treenimatka Jyväskylässä (voi varmaan yhden käden sormilla laskea). Nyt hyppää pienimmäinenkin mielellään autoon.

Ulkoiluarsenaalia


Joutsenrantaa

Koirat ja koiravahti

Löytyi tuttuja pilkkijöitä

Taistelevat metsot

Junnu ja sennu

Lautapinoilla

heh-heh kulkee hän

Ja taas mennään jollain jäällä

vasen korva ylös -päivä

Kiila-mummeli pinkoo

Pääsiäispäivän joutsenen lentoon lähtö

Nämä kaksi jäi poseeraamaan, iso parvi oli kaakattanut tiehensä

Prikka ja pääsiäistipu

Mustavalkoisia naurattaa, kun päästiin liikkeelle jälkeen kuvaussession




sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Prikan (6,5 kk) pääsiäistokot





Noutomme on tässä vaiheessa




Kontaktia ollaan treenitty sivulla ja edessä ja askeleet/seuruu ovat tosiaan vasta viikon olleet kuvioissa


Luoksetulo ja istuminen mukavasti hanskassa



Luoksetulon stopit on mukavia

Ruutua  rakentamassa

Ruutuun jäi kanan koipi, nammn!







 Se oli ruutu, se!


Kuka kerkiää ensin pallolle?

Ja voittaja on tässä

Hieno voittaja!

Hypitäänkö, stopataanko vai karhuillaan? kaikk kelpaa!


Ollaan viikon verran Puolangan maisemissa hiihdelty ja perheilty ja siinä ohessa tehty noin joka toinen päivä kotitehtäviä. Ja saatiin kerrankin kuvaaja mukaan.

Prikan kanssa ollaan tehty1-2-3-lelun voittamista, seuruuta, ruutua ja noutoa. Ekana päivänä sain vielä kolme kertaa voittaa lelun, sen jälkeen Prikka taisi kyllästyä katsojan rooliin ja päätti osallistua. En siis enää ennätä ensimmäisenä lelulle. Seuruussa tulee välillä otettua turhan suurta edistystä/matkaa - malttia siis. Ruudulle mennän vauhdille, kun siellä supernami odottaa. Nyös noudon palautus alkaa näytää aika mukavalta ja siinä paras palkka on vetolelu. Noutokapulaa Prikka piti palloa parempana eikä ollut kiinnostunut vaihdosta lain. Alustalle mennään vieläkin hömpötellen, siihen pitäisi keksiä jokin vauhtikannustin.
Jingan kanssa olemme keskittyneet noutoihin. Eniten olen keskittynyt loppuvaiheen pitoon. Aikas hyvältä alkaa näyttää, samalla pitää muistaa ryhdikkäänä istuminen ennen lähtöä ja sitten vielä saalistuksen silmälläpito. Ei käy tylsäksi ei. Seuruuta olemme tehneet myös paljon. Ja pitiäisi tehdä paljon enemmän. Ja voi vitsi tuon koiran ruutu, Jingan kiihtyvyys hurjaan vauhtiin on aikamoista silmän ruokaa.
Tulipa keskusteltua iltana eräänä opettajan luokan hallintametodeista; millä päästään hyviin tuloksiin alakoululaisten kanssa. No, ihan samat metodit kuin koiran koulutuksessa. Positiivinen huomiointi jyrää, huono käytös jätetään huomiotta (ja samalla oma negatiivinen palaute jää antamatta). Vaikka lapset osaavat keskittyä erillisiin tehtäviin, niin siirtymät ovat hankalia, niihin pitää kiinnittää erityistä huomiota! Huonosti käyttäytyvän lapsen vieruskaveria käydään kehumassa hyvästä käytöksestä! Kiitos, Elina, hyvin tuli tiivistetysti kaikki olennainen yhtäläisyys käytyä läpi!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Harmaalla alueella ja auringoss!






 Mustavalkoiset ovat nauttineet jo muutaman viikon hankikannosta, 
jaksavat kirmailla ja painia aamuin, päivin ja illoin. 
Kiila enimmäkseen katsoo päältä, järsii jotain keppiä, 
joskus jopa yhtyy rientoihin.

Pakollinen trio-posetus

Prikka 6 kk ja risat
 - mitä brylgreeniä käytät, kun turkkisi on noin kiiltävä ja sileä?

Kaunotar-rinsessa Jinga 
- oi miksi sinun turkkisi on koin kikkara?

Lumikuningatar Kiila 
- oi darling, lookkisi on kovin pullukka pörröturkkivaiheessa!

Kun taivaalta tulee vettä oikein kunnolla, niin onpa kiva kaivaa viikon auringossa otetut kuvat! Lienee viimoiset kuvat Keski-Suomen hangilta. 
Jossain vaiheessa tajusin, että nyt pitää ruveta tekemään töitä tokomme eteen, enää kolme kuukautta niin alkaa olla tärkeitä kisoja. No, nyt on kuukausi mennyt ja enää kaksi kuukautta hio sitä ja tätä ja vähän tota ja…
Joo, pari kertaa viikossa ollaan Jinksun kanssa jotain tehty muttei olla vielä päästy työmoodiin. Kakaran kanssa tulee melkein päivittäin jotain tehtyä, kun on vähän pakko (kun tuollainen puolivuotias on yksin kotona päivät, niin työstettävähän sitä iltaisin on, että jaksaa taas seuraavan päivän), ja on paljon paljon opittavaa. Jinga raukka on jäänyt aivan liian vähälle, ansaitsisi niin paljon enemmän laatuaikaa. No, Kiila-raukka on jäänyt vielä vähemmälle, mutta onneksi sille riittää pienet rallimeininkiset hetket ja siankorvat.
Tänään  oli vuoden kolmas Oili-tuokio Haukkuvaarassa. Aloitin pennulla ja seuruulla. Jotenkin en ole uskaltanut seuruun tielle lähteä, kun se kontaktin opettaminen edellisille on ollut niin vaikeata.  No, mutta pennelihän teki tosi hienoa muutaman askeleen imutusseuruuta ja jo muutamia metrejäkin. Jatkamme tuota kotosalla ja hyödynnämme seinän vierustaa. Teimme myös alustaa, sinne menemistä ja sillä pyörimistä. Ja nyt tarttee ohjaajan ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää bileitä pystyyn. Kunnon palkkaa, kun asenteella mennään alustalle ja alustalla kiertämisestä. Alustan kiertämiseen sitten sivulle kiepsahdus mukaan, niin hyvää tulee. Prikka ei ole niin superahne lelulle, joten olemme tehneet paljon namilla juttuja. Nyt sitten yritettiin kilpailuttaa lelua minun ja Prikan kesken. Suosiollahan se antoi minun voittaa. Lelulle uusi arvon nosto, sen saa vain, kun sitä oikein tavoittelee! 
Jingan kanssa ensin noutoa, viimeksihän se laittoin niin pahasti kapulaa säpäleiksi, että vieläkin nolottaa. Nyt haki aika kauniilla otteella ohjattua, ja toi sivulle asti pureskelematta. Pitää muistuttaa pari metriä aiemmin "pidä" ja palkita maahan namuilla kunnon pitämisotteesta, ei luovutuksesta, jota se ennakoi tuolla mälväyksellään. Jos pitää huonosti, niin tökkää kapulan pois ja ihmettelee ääneen että miten nyt tollein löllyttelet.  Paljon sivulletuloja kapulan kanssa ja palkkaa puremattomuudesta. Ihan hyvällä alulla oli tuo juttu. 
Sitten tehtiin seuruuta, joka oli oikein kaunista - ensin alkuun. Kun seuruu jatkui, niin sitä ei voinut lopettaa kuulemma, koska J. alkoi vaativaksi, tökki mua käteen, että: "namia" ja poikitti, että: "namia". Pitää alkaa huomautella törkeästä käyttätymisestä, eikä vain väistää. Mun täytyy! Kun huomautin käteen tökkäämisestä tai päällekävelystä, niin Jingahan otti tosi kauniisti onkeensa ja oli oikein täpäkkänä. 
Voi, kun mustavalkoisuus olisi itsestään selvyys, eikä aina liukenisi sille harmaalle alueelle!
Kiitos, Oili, taas paljon ajateltavaa ja paljon kotiläksyjä maailman ihanimpien koirien kanssa!

Ai niin, tässä välissä Sakke ja Särämä ovat kunnostautuneet. Kaksi viikkoa sitten tulivat kakkosluokssa kolmanneksi SBCAK:laisten aksakisoissa. Viikko sitten Sara ja Särmä korkkasivat tokon ylemmät luokat. Pari liikettä meni nollille, kun se vaan on niin herkkää ja pienistä "ohjauskuvioista" kiinni välillä, mutta saivat tuloksen voittajaluokassa, mikä on huisin hieno juttu!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Uusia kokemuksia

Kun oltiin muutama tunti oltu liikenteessä, niin pentu "nukkui" aina, kun johonkin pysähdyttiin.

Jyväskylässä oli lemmikkimessut ja pentunäyttely sen yhteydessä. Pitkään arvoin, että viitsinkö moiseen lähteä. Kun kalenterissa oli mukavasti tilaa, niin uudet kokemukset kutsuivat Prikkaa ja minua.
Kauniissa pakkaskelissä kävelimme Paviljonkiin ja Prikka hiukan ihmeissään, että miksei kaverit olleet  mukana, vähän niinkun tylsää ja tyhjää olla "yksin" liikenteessä.
Heti alkuun  jäimme ison kehän tuntumaan, kun siinä sai treenata näyttelytuntumaa. En vaan tiennyt että siinä sai ohjaustakin - eikä vain itsekseen juoksennella. Meitä opastettiin juoksemaan, seisottamaan koiraa ja hampaatkin näytettiin. Aivan upea alku päivälle, kannustavaa ja kehuvaa neuvontaa asiantuntijalta. Saisin kuuleemma juosta aika lailla saadakseni koiran näyttämään liikkeensä.
Treenailumme jälkeen menimme kehämme laidalle ja siellähän oli kovasti tuttuja. Kun tutut oli moikattu  niin lepäilimme syrjässä jonkin aikaa. Ehdin vielä käyttää Prikan ulkonakin ennen omaa vuoroamme.
Oikein hyvin meni, mutta ne muutamat juoksutreenit mitä olimme tehneet, niin meillä oli aina tilaa - ei tuollaista postimerkkilänttiä. Ei päästy vauhtiin - pitää siis opetella ensi kertaa varten.
Prikka oli varsin näppärä ja arvostelu kerrassaan positiivinen (paitsi liikkumisemme).
 Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

hyvät mittasuhteet ja luusto. Kaunislinjainen pää. Tummat hyvän kokoiset silmät. Hyvät korvat. tasapainoinen ylälinja. Hyvä hännän kanto. Hyvä rungon muoto ja syvyys.riittävästi tasapainoisesti kulmautunut.  Voisi liikkua tehokkaammin. Erinomainen karvanlaatu 
KP ja pienten narttujen (ja samalla narttujen) kakkonen. 
Prikka kehässä

Näytelmien jälkeen haettiin koirat kotoota ja mentiin vielä pitkälle hankikävelylle kultaisten kanssa.

Kun ei tullut otettua omia kauniita kuvia, niin:
Prikan sisko ja isoveli tokoilivat eilen itselleen ruusukkeet :)