Duo + X = Trio?

Miss X filosofisena

Miss X mamman seurassa

Miss X kera siskon

Miss X kera veljen 

Niin se vaan viikonloppuna koitti aika lähteä pentua hakemaan. Kovin sitä oli odotettu, vaikka toisaalta ei niin kiire vielä olisi pentua tähän hetkeen saada. Toisaalta aina ei ole kultapakkauksia jaossa. 

Uusi tulokkaamme on Prikka, Foxbarton Kings Fancy, just niin ihastuttava kuin ennalta osasi toivoa. Foxbartoneita olen ihaillut pitkään (vanhemmat koirat ovat kisanneet working-puolella) ja tapasin livenä 2011 Cruftsissa. Silloin esitin toiveeni, että joskus…

Eikä toivettani tyrmätty, vaikka on tässä soudeltu ja huopailtu.

Perjantaista lauantaihin ihailin kuutta aikuista sukulais-Foxbartonia. Ilo ottaa pentu, kun sukulaiset ovat hyväpäisiä ja hyvätapaisia kauniita otuksia. Vaikka aikuisia oli kuusi, niin hyvin tiesivät paikkansa ja uskoivat emäntäänsä säntillisesti. Terveystaustatkaan eivät paremmat voisi olla. Pennuista yksi uros oli jo ehtinyt lähteä, jäljellä olevat kolme olivat kaikki kovin reippaita ja rohkeita. Kasvattajalle jäi pörröinen soopelityttö ja minun mukaan lähti pentueen röyhkein ja toimelian, työsarkaa siis riittää.

Seitsemän tunnin matka lentokentälle, koneessa ja mökille Hämeenlinnaan meni hienosti. Kaikki uusi otettiin reippaasti ja rohkeasti vastaan. Voisin kuvitella, että Prikka oli  Heathrow'n toistetuin erisnimi lauantaina, kun niin virkailjat kuin kanssamatkustajatkin kävivät sitä ihailemassa! Iltakymmeneltä pieni mustavalkoinen laskeutui pihalle kahden vieraan koiran jalkoihin, pimeys ei haitannut ja murisevaan emäntäpariin ei kannattanut kiinnittää huomiota (ja päinvastoin murisevat emännät tekee kaikkensa ettei pentua tarvitsisi huomata). Kovin lupaavan oloinen tulokas!

Saana nähdä kauan menee että duosta tulee trio!

Niittykukkia ja lämmintä hallia

Ihmeen pitkään on niittykukkia piisannut. Ja ihmeen lyhyitä, pimeitä ja kylmiä ovat illat, ei siinä hirveesti kerkiä valosalla puuhailla. Kun pari päivää ollaan vietetty tylsää (pelkkää kävelyä), niin kyllä täällä aletaan jo kovasti iltaisin vihjailla, että vois jotain tehdäkin. Ollaan aloitettu talvikausi, yhtenä iltana jummptyynyllä juttuja ja ihan pikkasen kerkesin Jingan kera tokoilla parina iltana. Kiilalle oli juhlapäivä, kun haravoidessa oli niin jäinen maa, että tohdin ottaa talven jäljiltä ensimmäistä kertaa fanttipallon esille. Siinä sai pallo kyytiä pitkin pihaa, minä sain haravoida eikä tarvinnut huolehtia siitä, että paleltuuko kalju koira.

Vaikkei olla kovin intensiivisesti treenattu valioitumisen jälkeen niin pari viimeistä viikka on ollut flobbeja, kun illan niin ihmeen pimeitä on. Onneksi pääsimme tänään täkäläisen nuorten tokoringin koulutuksiin lämpämään ja valoisaan Taitavien Tssujen halliin. Yhtä juhlaa olisi siellä ollut ihan omallakin porukalla, mutta kun kouluttajana oli Mannerin Nina, niin olipa superhieno päivä. 

Ekaan sessioon otimme zetan ja siinä katoavan kontaktin. Vaikkei sitä niin hirveesti olla koemaisesti tehty, niin J. ilmeisesti keskittyy liian kanssa jääviin, seuruulla ei niin väliä. Lääkkeeksi kaavan rikkominen ja kontaktin vaatiminen. Käännyin milloin minnekin ilman suuntaan koiran noutamisen jälkeen etc. Vaikutti hyvältä.

Keskellä päivää teimme kaikki kahdeksan koirakkoa häiriötreeninä paikkista ja istumista ja näiden jälkeen istu-maahan jumppaa, joissa J. alussa aina menee lankaan. Lopussa teimme luoksareita rivistä.

Jingan toisessa setissä puutuimme saalistukseen noudoissa. läksyksi kunnonn hetsausta lelulle ja lelun muistuttamisesta ennen lähetystä. Pikkuhiljaa tätä selvää loppupalkan näyttöä häivytetään. Yritetään nämä muistaa. Lisäksi ehdimme treenailla tottisnoutoa, J. piti kapulaa ja toi sen eteeni. Seuraavaksi piti kapulaa, kiersi tolpan ja toi eteen. Loppun vielä pikkaisen kaukoa; siinä opettelimme painon siirtoa seistessä. Olipa huippupäivä!

Huippupäivän kruunasi verannan pöydällä odottavat uudet koirien patjat, kokoa iso ja pieni. On se vaan kumma, että pitää haaveilla kolmannesta otuksesta, vaikka on maailman ihanin duo tuossa ja elämä niin helppoo. Kaksi kättä ja kaksi koiraa, kaksi kainaloa ja kaksi koiraa, niin passeli juttu ja tekemisestä ei pulaa ole. Onneksi ei tartte olla järkevä.  Kyll vaan koiran pennut on södejä.

Cacibbi-kisassa

Meidän hallissa Killerillä järjestettiin KV-tokokoe. Tosin emme maaliskuun jälkeen ole hallissa treenailleet. Ensi kuusta lähtien taas, se on meidän talvihalli. Osallistujia EVL.ssä oli peräti 19, oli siis ihan ison kisan tuntua. Oli kiva päästä isoon kokeeseen ja nähdä oma ranking. Tosin viikkoa ennen kisaa iski panikki. Just kun luulin, että olemme saaneet luoksarin hallintaan, on hyvät stopit ja vauhti, niin eikös mun kaveri sano, että J. varastaa ekasta stopista lähtien. En ihan uskonut, se vain toimi välittömästi, ikään kuin aavisti. Neljäs kerta tuosta eteenpäin (vasta) tajusin, että kyll vaan koira ennakoi ja joka kerta röyhkeämmin. Sen koommin emme tehneet enää maahan-stoppia (mikä ei ikinä ingelma ole ollutkaan), vaan keskityimme ekaan stoppiin, sen palkkaamiseen, kestoon ja vauhtiin ennen ja jälkeen. Saimme aika hyvin homman toimimaan. Mutta hyvä varoitus, että pitää muistaa tehdä pieniä palasia ja paljon.

Tuomarina kokeessa oli Salme Mujunen. Liikkeet tehtiin normijärjestyksessä mutta paikkamakuiden lisäksi neljässä eri osassa. Tuli pitkä päivä. Hyviä koiria oli paikalla, ykköstuloksia tuli paljon.

Mielestäni sain Jingan paremmin haltuun, ennen kehiin menoja ja kehässä.  Koe alkoikin hyvin kun saatiin kympit paikkamakuista. Semmoista keskitasoista taapertamista taasen. Aina pitää mokailla jotain.  Meriselitykset alla. Pisteitä kertyi 268,5 ja sillä meidän rangkingiksi tuli 7/19.

Paikka istuminen 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5 - parasta seuruuta aikoihin, ajoittain kontakti tippuu mutta ei hypellyt ja perusasennotkin tuli tehtyä.
Zeta 8 - stopit hyvät, mutta kovin hyppivänä tuli seuruuseen tai käännöksiin.
Luoksetulo 7,5 - liukui maahan-stopin! Muuten hyvä vauhti ja suht hyvä
Ruutu 8 koiralla onneton dementikko-ohjaaja, joka ei muistanut käskysanaa, vaan ohjasi ensin kädellä ja sit jälkikäten sanoi sen käskyn = > kaksoiskäsky
Ohjattu 8 (ruma saalistus ja kapulan asennon muuttaminen)
Metallinouto 9,5
Tunnari 9,5 - "tupakki" suussa tuli koira takasin :)
Kaukot 6,5 - kaukot alkoi hyvin, mutta usko loppui toiseksi viimeisessävaihdossa, fiksu olisi antanut uuden käskyn, mutta tämmöinen hidas tyyppi ei osannut reagoida.

Virallisesti valio

Syyskuun PM-pronssia, Kuva by Kajosmäki

 Saran ottama kuva heinäkuun tokokisoista Espoossa (lisää tässä linkissä)

Melkein meni kolme kuukautta ennen virallista valioitumista. Jostain syystä ei kolmannen kisamme tulokset millään ilmestyneet koiranettiin, monet syyskuunkin kisat jo näkyi ja ajattelinkin, että meidän syyskuun PM-tuloksetkin on näkyvissä ennen heinäkuisia, muttei sentäs. Nyt on meidän perheessä ensimmäinen valioyksilö! On se vaan niin hienoa! Valioainesta olisi kyllä koirissani ollut aiemminkin mutt ei vaan ole taidot riittäneet ohjaajalla ja näyttäjällä. 

Vaikka koirien kanssa olen aikaani viettänyt jo yli 40 vuotta, niin tokoilijana tunnen itseni aika newbieksi. Ihan hurjasti on tämä pari vuotinen tokoilu tuonut uutta oppia ja tietoa!  Ja hauskaa, antoisaa, palkitsevaa ja kovin euforista on treenaaminen tuon pienen mustavalkoisen kanssa ollut. Olen niin ylpeä saavutuksistamme. Pienelle valkoiselle oli varattu vain sivurooli, siinä vaiheessa, kun se perheeseen otettiim. Mitään odotuksia minulla ei tuon koiran suhteen ollut, kunhan olisi Kiilan seuraneiti. Mutta toisin kävi.

Kun toinen herättyäsi aamulla käy puhkuttamassa vieressäsi

Kun toinen syrjässä istuen hänta heiluen ja röhisten odottaa tervehdystäsi ylösnoustuasi
Kun sama toistuu töistä palatessasi

Kun ulkona juostaan riemulaukkaa

Kun kävellessä pidetään yhtä ja kysellään, että tehtäiskö jotain yhdessä

Kun vihdoin tehdään yhdessä,

niin tehdään täysillä, ja innolla,  niin oikein kuin osataan.

Kun on tehty, niin läähätetään ja kaivataan viilennystä takki tyhjänä ja kaikkensa antaneena

Kun vaan ollaan, niin ollaan niin suloista, kaunista, filmaattista, ainutlaatuista

 – ei riitä sanat, mutta kiitollisuus on syvä, että on saanut kokea tämän - elämänsä koiran.

Treeniä, taukoa ja aurinkoa

Vaikkei ole tarkka kuva, niin on vaan niin ihana!

Lauantaiaamun auringossa

Pelottavat kultaiset yrittävät kaikkensa, että saisi nämä  itseriittoiset mimmit 

leikkimään kanssaan - ei niitä vaan ikinä onnista, harmi!

Hups, viime viikolla hupsahti viikko treeneittä, täysin, kokonaan ei yhtään mitäääään tehty. Ensin olitiin  sosiaalisia, sitten sokerista. No, nyt päästiin takaisin treenien makuun ja normirytmiin hyvä me!
Eilen törmättiin isoon onkelmaan Jingan kanssa ruutu-ohjattu erottelussa. Hienosti löyty ruutu. Ruudun jälkeen piti lähteä ruudun merkiltä hakemaan ruudun puoleinen eli oikea ohjattu. Ei, sitä löytynyt edes viidellä toistolla ja näytöllä ja avuilla.  Ensin tuntui, ettei J. kuuntele, se vai olettaa, mutta suurin onkelma taisi olla meidän kultaiset ystävät, ne olivat muutaman metrin päässä oikeasta ohjatusta, niin ei vaan toennut pieni bollie-tyttö mennä sinne.   Kun, sitten kuudennella kerralla tohti, niin bileethän siitä sitten synty! Tänään piti sitten tehdä ohjattua ja sen ongelmia lisää, mutta kas, jos sopii treffit puoli seitsemäksi, niin saattaa jo hämärä yllättää. En siis tohtinut tehdä lisää ongelmia meidän ohjattuun, pari hienoa poimintaa ehdimme kyllä.

Mitäs me keski-ikäiset!

Kiila 9 vk  Schwäbische Alb

Kiila melkein 8 v. kesän auringossa

Me sit ollaan Kiilan kanssa saman ikäisiä, tai Kiila taisi just pompata mun yli - Kiila the kalju kahdeksan v. kaunotar. Me keski-ikäiset olemme kovasti sienestäneet ja nauttineet hieman viileimmistä ilmoista. Sit tää nuorempi keski-ikäinen on harrastanut enemmän gourmet-ruokailua kuin tuo vanhempi. Sienien lisäksi luumut jostain syystä teemana.
Ehkä sitten seuraavan pelisilmä (pallosilmä, eye-doggy) koiran kanssa ei mokaa yhtä pahasti. Tosin tuskin se Kiilaa on haitannut olemmeko kulkeneet kisasta kisaan vai ei. Mua kyllä kovasti on haitannut se, etten ole tosi taitavalle tekijälle ole ollut se osaava aksaohjaaja. Kiilan sisko on ollut maajoukkuekoirana pariin kertaan, ja ainakin valioksi olisi tuossa koirassa ollut aineksia, jos ei tällainen tumpelo olisi sitä mennyt poimimaan.
Nytkin me keski-ikäiset ollaan kylkikyljessä, en ole läheisriippuvaisempaa koiraa tavannut. Kuinkahan monta vanhustakin Kiila on tehnyt onnelliseksi, kun "muistaa" heidät ja menee kiehnäämään. Se vaan niin tykkää ja niin on tykännyt tykättävätkin, aikas liikkistä! Tällaisten koirien pitäisi kyllä syntyä lastentarhojen, vanhojen koulujen tai vanhainkotien vakseille (jos sellaisia vielä olisi). Sen lisäksi vaksin pitäisi olla sporttinen ja hyvä aksassa - olisi tällaisen koiran taivas!

Sieniretkien = viestitreenien (eilen taisi olla koirien superretki, kun oli viisi ihmistä joiden väliä sai juosta) lisäksi Kiila ja puolta nuorempi Jinga jaksaa telmiä aamuin illoin oltiin sitten pitkällä retkellä tai aamun lyhyellä ulkoilulla. Toivottavasti vielä jaksaa monta vuotta tämä kaverini juosta. Justahan sain tietää, että mulle oli pieni pentu syntynyt ja yhdeksän viikkoa myöhemmin pienen ja maailman pehmeäturkkisimman teddynallekoiran sieltä Saksan mailta hain.
Kuvat lauantain sieniretkeltä

Ensimmäistä kertaa Piirinmestaruuskokeissa - pronssia!

 Kuvat Satu Kajosmäki

Keski-Suomen piirinmestaruus tokossa ratkaistiin tänään Keuruulla. Mittelöihin oli ilmoittautunut harvinaisen vähän joukkueita; vain neljä, yksilökisaan oli ilmoittautunut kymmenen koirakkoa. Kolme oli poissa, joten meitä oli vain seitsemän. Päivä alkoi EVL-luokalla ja numero yksi osui meidän kohdalle. Tällä kertaa paikkahommelit meni ihan ok. Mutta tämä pöljä ohjaaja ei osannut vaatia koiralta kontaktia ennen kehään menoa. Niinpä meidän kontakti oli ihan muuta kuin sitä iloista Jingaa, mihin olen tottunut. Zetalla aloitimme, tällä kertaa ohjaaja muisti liikejärjestyksen mutta sen verran huonosti antoi viimeisen jäävän käskyn, että istuminen jäi seisomiseksi. Luoksetulo oli surkea, nyt muutamissa treeneissä on vauhti tippunut seisomisen ja makuun välillä ja niin nytkin, yäk! Sitten aikas löysää seuraamista. Lopuksi jingamainen ruutu.
Toiseen osioon (siihen vauhdikkaampaan) valmistelin koiraa paremmin, tosin ongelma on valmistelut ennen seuraamisia, mutta valmistelin kuitenkin. Toinen osio alkoi metallilla, tunnarin kautta ohjattuun ja lopuksi kaukot.
Kasaan kursimme 265 pistettä, harmilliset  zetan ja kaukojen isot virheet vitosineen ropisuttivat kovasti saldoamme. Tuomarina oli Ralf Björklund.

Paikka istuminen 9 - oli hiukan teputellut siinä alussa
Paikkamakuu 9,5 - vino p.a. lopussa (meni vaisusti alas ja ylös)
Seuraaminen  7 - ei oltu ainakaan kuplassa, ei kuplinut vaan enempikin vaisu, vingahti kerran ja oli pyörähdellyt peruutuksissa
Zeta 5,5 - seuraamista kehnoa ja viimeisenä ollut istuminen jäi tekemäti
Luoksetulo 8,5 - laamaili kakkosvälin
Ruutu 10
Ohjattu 9,5
Metallinouto 10
Tunnari 9 - yhden kerran meni yli, pongas ehkä vauhdilla kapuloille
Kaukot 5,5 -  kaukot alkoi hyvin, vaikka meinasi tehdä jotain takana treenaavamme koiran käskyistä, tuosta häiriöstä? johtuen ei ollut kuulolla viimeisessä vaihdossa, eteni pepun verran.

Vaikkei siis saavutettukaan superflowta, niin saimme aikaiseksi ykköstuloksen ja pisteemme riittivät pronssiin! Ihan hyvin ekakertalaisilta! Kuusi kiitettävää liikettä!  Kaksi vuotta sitten kisasimme  vielä alokkaassa PM:n joukkuekisoissa. Piirinmestaruus meni ansaitusti ihanaiselle labradori Ruulle ja Maaritille.
Päivä oli upea ja aurinkoinen viettää kisoja katsellen. Ja tulipa siinä lopussa nähtyä aikamoista sekaannusta. Alokasluokan paikkamakuu meni ihan plörinäksi yhden viattoman? nuuhkimisen takia. Heti alkuu tolleri,1 nousi ylös haistelemaan naapurinsa,2 ihania hajuja. Ennen kuin ykköstä saatiin kiinni, niin kakkonen nousi ylös. Kun ohjaajat pääsi koiriensa viereen, niin sitten pörinä, jolloin vielä vieressä maannut koira, 3 päätti ottaa hatkat. Ikävä kyllä koirat eivät osanneet nollata tilannetta, vaikka ne ohjattiin kehästä ulos rauhoittumaan. Kaikki tulivat takaisin ylimääräisillä kierroksilla ja levottomuudella varustettuna, ikävä kokemus varsin viattoman oloisesta lähtötilanteesta. Näin ensimmäistä kertaa senkin, että häiriköimään mennyt koira suljetaan pois kilpailusta. Oikein hyvä ja kaivattu muutos, jos vähän vähenisi onnen onkijoiden määrä.

Tuloksia ovat tahkoneet myös Jollyt:
Särmä oman piirinsä tokon mestaruusjoukkueessa ja sai viimoisen avoimen ykkösen, pisteillä 172 ja sijoituksella 5/13. Ei ollut porsas pysähtynyt luoksarissa, muuten superpisteet.
Fun keräili neljännen ykkösluokan nollansa Kokkolassa, kun taas oli sama tuttu tuomari, niin saa vielä jatkossakin keräillä ykkösen nollaa.
Onnittelut ahkerat ja taitavat Sara & Carina!